10
Avaa tule ei sisällä sisällysluetteloa eikä sitä ole jaettu erillisiin osastoihin. Yksittäiset tekstit, joita on kuutisenkymmentä, ovat keskimäärin noin sivun pituisia, lyhyimmillään alle kymmenrivisiä ja pisimmilläänkin kolme tai neljä sivua. Teoksen rakenne ei toisin sanoen paljasta itseään helposti, mutta selvää tekstien jaksottumista siinä on havaittavissa, kuten edellä todetusta ilmenee.

Useimmiten nämä jaksot tai teeman variaatiot ovat muutaman tekstin pituisia. Kunkin teeman tultua tyhjennetyksi Vähänen (tai hänen monologia pitävä kertojansa) ottaa uutta vauhtia ja siirtyy eteenpäin. (Huomaan puhuvani välillä yksittäisistä ”teksteistä” tai ”runoista”, enkä aivan osaa päättää, onko kyseessä runojen, proosarunojen vai lyhyiden proosatekstien sarja tai kokoelma. En kuitenkaan pitäisi muotoseikkaa ratkaisevana; enemminkin puhuisin yhdestä kokonaisesta sanataideteoksesta, niin väljältä kuin se kuulostaakin.)

Tällainen muotoa pohdiskeleva välisoitto on sikäli välttämätön, että teoksen loppupuolelle sijoittuu laaja, kahdentoista peräkkäisen tekstin sarja, jonka yksittäiset tekstit noudattavat (yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta) muodollisesti samaa, kaikista muista teksteistä poikkeavaa kaavaa. Muodon kuvaus ei ole kaikkein helpoimpia, mutta yritetään – onhan se teoksen sisältämän tematiikankin kannalta oleellista.