2
Edellinen teksti vuotaa seuraavaan. Veistetyt kivileijonat, joista vielä äsken puhuttiin (mahdollisesti) Helsinkiin sijoittuvassa runossa, paikantuvat tällä kertaa Italiaan – tai ainakin kertoja antaa ymmärtää, että ne sijaitsevat siellä, tarkemmin sanoen ”jossakin kaupungin keskustassa”. Täsmällisillä paikannustiedoilla ei liene väliä. Keskeistä on seurata, millä tavoin yksittäiset ja yksityiset muistot ja muistikuvat liikkuvat tajunnassamme hallitsemattomina, ajasta ja paikasta toiseen: ”hänen muistinsa, se ei ole historiallinen rakenne eikä looginen taulukko, vaan täynnä aukkoja, verkko, moskiittoverkko jossakin kaukaisessa maassa, jossakin puiden alla olevassa teltassa, sen ovella, tuo symboliikka.”