3
Vuoto jatkuu. Mutta jatkuuko tarina? Huomaan, että on vaikea päättää, kutsuako runojen puhujaa kertojaksi vai ”vain” puhujaksi, varsinkin kun tekstin ”minä”, ”sinä” ja ”hän” jäävät tarkentumatta. Proosarunon muoto taivuttaa myös lukemaan tekstiä ”kertomuksena”. Edellisessä runossa puhuttiin elokuvanteosta, niin nytkin. Avainlauseita on kaksi. Ensin: ”Se oli ehkä uusi tapa olla omassa ja toisten tunteessa ja samalla ilmaista se hiljaisesti.” Ja sitten, ikään kuin metodia vahvistaen: ”Kuinka kaikki kääntyy meitä kohti ja tarkentaa meihin.” Sen sijaan, että me tarkkailemme runoja, ne tarkkailevat meitä.