Saturday, March 1, 2008

4
Tällainen runon muotoa, tekotapaa ja olemusta koskeva pohdiskelu kertoo tietysti yhtä paljon runon lukijasta ja hänen lukutavastaan kuin puheena olevasta runosta itsestään. Periaatteessa mitä tahansa runoa voi lukea sen omasta materiaalisuudesta käsin, pyrkimättä ensisijaisesti selvittämään, mitä se ajatuksen tasolla yrittää sanoa. Niin tai näin, onnistunut runo ei ole referoitavissa ”toisin sanoin”, se ei ole tehtävä johon on olemassa jokin kirjoittajan kätkemä yksi ja ainoa oikea ratkaisu. Runo on tekijänsä luomus: oma kielellinen entiteetti, sananmukaisesti itsenäinen teos, uusi ja ainutkertainen kappale todellisuutta – ei jonkun sitä edeltävän asian tai idean piraattikopio tai toiseen formaattiin siirretty, toista mediumia käyttävä analoginen valos alkuperäisestä.

2 comments:

jonimatti joutsijärvi said...

"Todellisuus ei tyhjene siitä tehtyihin kuviin, mutta ne auttavat kommunikoimaan jotain sellaista, mille ei muuten löydy ilmaisua." Lukukokemuksien artikuloinnilla on itseisarvo.

Tarkoitan kaiketi sanoa, että runo on kirjoitettuna siemenen kaltaisessa ei-vielä-elämän -tilassa, josta se kasvaa esiin vain jos se kirjoitetaan uudestaan, eli luetaan. "Toisin sanoen" tai ei, kyse ei silti ole pelkästään runon tai edes sen kokemuksen referoinnista, sillä luennan ilmaisu myös edeltää kokemusta... Jne. Tätä voisi kehiä pitkällekin - kokemuksen ja kokemuskerronnan suhde ei ole ihan ilmeinen... Eikä tämä liity mitenkään Salmelan kirjaan, jota en ole vielä lukenut, vaan tähän blogiisi, jota on hyvä seurailla.

KK said...

Arvelen ehdottomasti ymmärtäväni! Tällä tavoin kirjoittaessaan huomaa koko ajan törmäävänsä kysymykseen kumpi oli ensin, muna (runo) vai kana (luenta), josta seuraa jälleen uusi muna jne. Kirjoitan näitä itsestäänselvyyksiä ulos, koska välillä tekee hyvää miettiä ihan perusteita.

Tuo kauneuden ja lukukokemuksen artikuloinnin itseisarvoisuus on itse asiassa sama asia. Niistä luopuminen olisi nihilismiä. Toisaalta meillä on todisteena ainoastaan ne kuvat jotka runoilija on päättänyt julkistaa, emme tiedä mitään niistä joista hän on vaiennut. Vai tiedämmekö?