2
Avausrunon jälkeen teos jakaantuu seitsemään osastoon, joita jokaista reunustaa lyhyt, leipätekstistä poikkeavalla tavalla ladottu ja asemoitu proosaruno. Runojen vinjettimäistä luonnetta korostaa tekstin yhteyteen liitetty pikkuruinen piirros. Niiden painoarvosta kuitenkin kertoo, että teos myös päättyy sellaiseen.

Teoksen harkittua, tavallisuudesta poikkeavaa rakennetta kuvaa, että joka toisessa osastossa runot on ladottu ainoastaan aukeaman oikealle sivulle. Kun myös vinjettirunot sijaitsevat omilla lehdillään, kirjassa on tavallista enemmän tyhjiä sivuja, mikä synnyttää ilmavan mutta myös hieman arvoituksellisen vaikutelman.

Ensimmäisessä osastossa runojen puhuja kuljeskelee kaupungilla, jossa on kaikenlaista luojanluomaa, kuten koiria, lintuja ja kaloja, mutta myös taloja, puistoja, autoja, laivoja, maansiirtokoneita ja lautasantenneja. Tutut asiat käyttäytyvät odottamattomasti, ja kaupunki on enemmän mielentila tai mielikuvituksen kenttä kuin reaalinen tila. Havainnoille, tai niiden yllättäville kielellisille ilmaisuille, kontrastia luovat viittaukset geometriaan, tietotekniikkaan ja arkkitehtuuriin. Kun näkökulma on tällainen, on vaikea sanoa mitään varmaa todellisuuden koostumisesta – saati toisistamme, kuten puhuja parahtaa.

Luontoa tai ihmistä käsitellään vähemmän lyyrisesti. Kuvaava on virke: "Pilvet liikkuvat tulevaisuuteen, siellä on kirkasta, olen nähnyt esitteen." Ja melkein heti perään tämä: "Ihmisen hyvyydestä en ryhdy puhumaan mutta joku nämä talotkin rakensi, puhalsi pattereihin ilmaa." Tavassa katsella, kokea ja selittää syysuhteita on jotain lapsekasta: "Tyttö syö pihalla lunta että tulisi kevät."