3
Toisessa osastossa meininki muuttuu. Runoja on joka sivulla, mutta nyt tekstit jakautuvat riveiksi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Toistuvia teemoja ovat putoaminen, kävely, kallistuminen ja pintojen tunnustelu. Liikettä tapahtuu joka suuntaan, mutta ennen muuta vertikaalisesti.

Kyse on siitä, mitä tapahtuu ja miltä maailma näyttää, kun karttaan lisätään kolmas ulottuvuus, ja miksei neljäskin, aika. Tai viides, uni. Toisaalta kartta itsessään voi olla pallon muotoinen. Tai kaupan erilaisia aistimuksia herätäävä hedelmätiski kokonainen maailmankaikkeus aurinkoineen, kuineen, tähtineen.

Kokoelman nimeen viittaa suoraan puhujan esittämä arvio: "Aloin uskoa, että muutkin täällä eksyvät ja tulkitsevat huonosti uniaan". Keinoja päätelmien tekoon, maailman havinnoimiseen on aika vähän, sormen tökkääminen karttapallolla näkyvään "syvänmerenhautaan", esimerkiksi. Huomattavaa tässä on, että "syvänmerenhauta" on kaukana todellisesta - se on vain jonkun kirjoittama sana.

Uneen palataan osaston lopussa. "Mutta tämä on unta, ja minä // olen hereillä jo." (Tässä vinoviivat merkitsevät sivun ja runon vaihtumista.) Toisaalta myös todellisuus näyttäytyy unenkaltaisena: "Ihmeet koettelevat meitä: huoneet seisovat suorassa. / Ruukku putoaa, pysähtyy / särkyy ennen / lattiaa." Tämän "ihmeen" kokeminen, ajan pysäyttäminen on mahdollista, koska me "tiedämme" kokemuksesta, mitä ruukulle tapahtuu kun se putoaa.