2

Huomaan, että tie Siemenholviin kulkee teoksen esineluonteen kautta. Miten ryhtyä lukemaan ja analysoimaan lukemaansa tekstinä viittaamatta millään tavoin teokseen fyysisenä kappaleena? Niteen kohtaaminen irl on järisyttävä kokemus. Vaikka teoksesta on nähnyt etukäteen valokuvia, sen on kuvitellut mielessään helposti puolta pienemmäksi. Sama koskee esineen painoa. Ensinnäkin teoksen koko on tavanomaiseen runovihkoon nähden nelinkertainen. Toisaalta teoksessa on sivuja noin 350 eli tavalliseen runovihkoon nähden viisinkertainen määrä. Teoskappaleiksi muutettuna tämä tarkoittaa suunnilleen pariakymmentä runonidettä. Kokonaispainoon toki vaikuttaa myös se, että Siemenholvin paperi on 140-grammaista eli noin puolitoista kertaa tavanomaista tukevampaa. Kun tähän lisää poikkeuksellisen paksut "kovat" kannet, ei ihme että tuloksena on sanotaanko viittäkymmentä tavallista runokirjaa vastaava, neljä kilogrammaa painava grand opus.

Erkka Filander: Siemenholvi (Poesia 2025)

1

Heti uunituoreen niteen äärimmäisen koon ja painon synnyttämistä sanattomista reaktioista selvittyäni ensimmäiset puoli tuntia vietän hahmotellen paperille teoksen rakennetta. Ei tarvitse kääntää esiin montaakaan sivua tai aukeamaa, kun selviää, että Siemenholvi rakentuu poikkeuksellisesti. En edes yritä kuvata sitä tässä, koska myös teoksen kustannustoimittajana esiintyvä Kristian Blomberg on tehnyt sen puolestamme teoksen ilmestymisen yhteydessä julkaistavassa erillisessä vihkosessa. Riittää kun sanon, että teoksen alussa ja lopussa tukipilarina seisoo yksittäinen sonetti, ja että niiden välissä vuorottelee neljä Ilosanomaa ja neljä roomalaisittain numeroitua säeosastoa. Kaiken ytimessä lymyää Holvi. Rakenteen selkeyttä ja monimutkaisuutta kuvaa tosiasia, että teoksen kansien välissä juoksee parhaimmillaan yhtä aikaa kolmekin eri sivunumerointia. Blombergin vihkosen lukeminen etukäteen eräänlaisena valistuneena johdantona tai kommentaarina houkuttaa, mutta päätän jättää sen tuonnemmaksi ja yritän pärjätä ainakin alkuun omillani. Tähän rohkaisee myös vihkosen blomergiaaninen otsikko Selitysten sijaan. En myöskään uhraa tilaa ja aikaa teoksen ulkokohtaisten, fyysisten ominaisuuksien kuvailemiseen, vaan palaan niihin myöhemmin, jos ja kun Siemenholvin sisältö lukijan siihen johdattaa.