8

Toisessa osassa kaikki muuttuu, ja mikään ei muutu. En osaa heti nimetä, mistä tuntemus johtuu. Teoksen lopusta löytyy kuitenkin luettelo, jossa tekijä kiittää lähteitään ja innoittajiaan. Innoittajia ovat muun muassa Gösta Sundqvist, Juice Leskinen, Robert Burns, Uuni Kailas, W. B. Yeats, Alli Nissinen ja jotkut heidän nimeltä mainitut laulunsa tai runonsa. Kysyä sopii, miksi heidät nimetään, vaikka viitteet ovat joko niin ilmiselviä tai ylimalkaisia, että ne olisi yhtä hyvin voinut jättää mainitsematta. Ja tarkoittaako kakkososan lähteiden nimeäminen sitä, että ensimmäisessä osassa tekijä on tullut toimeen "omillaan", ilman teoksen teemoja tukevaa "kirjallisuutta"? Kysymykseni eivät tarkoita, että kaipaisin niihin vastauksia. Kuten Kallio Yeatsiin nojaten toteaa, tanssijaa ei ole tarvis erottaa tanssista. Tämä tekijän ja teoksen yhteensulautuminen tulee selkeästi esiin monipuolisen runoilijan muissa leipälajeissa, kuten visuaalisessa runoudessa tai lavarunoudessa. Runo ei ole vain kirjan sivulle painettu teksti, vaan eräänlainen fyysis-psyykkinen kokonaisele. Runokin on enemmän teko kuin tekijästään irrottautunut teos.