maanantai 2. kesäkuuta 2025

4

Kivi synnyttää mielleyhtymän, joka on ehkä kaukaa haettu, mutta minkäs teet. Mieleen juontuva sana on kreikasta ja italiasta periytyvä paragon. Nykyihminen käyttää sanaa luodessaan kuitteja tai muita kopioita kalkeerin tai hiilipaperin avulla. Antiikissa paragonilla viitattiin koetinkiveen, jolla testattiin jalometallien puhtautta. Kultaa tai hopeaa hangattiin mustan kiven pintaan, ja raaputusjäljen väristä tehtiin päätelmiä metallin puhtaudesta ja laadusta. Määritelmän mukaan paragon viittaa myös jonkin asian erinomaisuuteen tai täydellisyyteen, siihen mihin kaikkea muuta verrataan. Paragonin synonyymejä ovat myös koe ja kokeilu. Jotakin testataan ja hiotaan täydelliseksi. Mitä ihmettä? Yksi ja sama sana viittaamassa sekä kopioimiseen että verrattomaan originaalisuuteen, johonkin joka luo standardin kaikelle muulle. Sellaista runous on. Runo on oma teoksensa ja luomuksensa, mutta jokainen runo on myös koetinkivi, jota vasten muuta runoutta tulkitaan ja arvotetaan. Runot asettuvat lähtökohtaisesti tasavertaisina osaksi kaanonia, mutta jotkut niistä saavat paragonin statuksen. Hmm. Minkä tahansa nuoren ihmisen kirjoittaman,vasta ilmestyneen teoksen kohdalla tällaiset pohdiskelut tuntusivat ylimitoitetuilta. Mutta paankaapa paremmaksi. Siemenholvi on suuri teos jo ennen kuin ensimmäistäkään riviä on luettu.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

3

Niin, syystä tai toisesta halusin kirjoittaa edelle grand opus, vaikka tunnetumpi ilmaisu olisi kai magnum opus.  Siemenholvin tapauksessa termi viittaa tietenkin niteen kokoon ja painoon, mutta sitä voi myös luonnehtia adjektiivilla suuritöinen. Aika näyttää, onko kyseessä myös taiteellisesti merkittävä teos eli suurtyö, mestariteos. Muitakin mielleyhtymiä syntyy. Käytämme myös sellaisia ilmaisuja kuin painotyö ja sanojen paino. Edellinen viittaa kirjapainotaitoon yleensä ja jälkimmäinen tekstien tai sanottavan painavuuteen eli poikkeukselliseen merkityssisältöön. Muoto ei pääse sisällöstä, eikä sisältö muodosta. Onko sekään yllätys tai ihme, että Raamattu on puheissamme Iso kirja, jälleen sekä kokoon että hengelliseen, jumalalliseen sisältöön viitaten. Sama homma eri esoteerisissa traditioissa, joissa sillä tarkoitetaan pyhiä, vain vihityille avautuvia tekstejä. Nämä konnotaatiot eivät ole vieraita myöskään Siemenholville, joka jo nelikantaisen osastojaon kautta julistaa ilosanomaa evankeliumien tapaan. Kutsunkin sitä tästä lähtien lempinimellä Viisasten kivi.