4

Kivi synnyttää mielleyhtymän, joka on ehkä kaukaa haettu, mutta minkäs teet. Mieleen juontuva sana on kreikasta ja italiasta periytyvä paragon. Nykyihminen käyttää sanaa luodessaan kuitteja tai muita kopioita kalkeerin tai hiilipaperin avulla. Antiikissa paragonilla viitattiin koetinkiveen, jolla testattiin jalometallien puhtautta. Kultaa tai hopeaa hangattiin mustan kiven pintaan, ja raaputusjäljen väristä tehtiin päätelmiä metallin puhtaudesta ja laadusta. Määritelmän mukaan paragon viittaa myös jonkin asian erinomaisuuteen tai täydellisyyteen, siihen mihin kaikkea muuta verrataan. Paragonin synonyymejä ovat myös koe ja kokeilu. Jotakin testataan ja hiotaan täydelliseksi. Mitä ihmettä? Yksi ja sama sana viittaamassa sekä kopioimiseen että verrattomaan originaalisuuteen, johonkin joka luo standardin kaikelle muulle. Sellaista runous on. Runo on oma teoksensa ja luomuksensa, mutta jokainen runo on myös koetinkivi, jota vasten muuta runoutta tulkitaan ja arvotetaan. Runot asettuvat lähtökohtaisesti tasavertaisina osaksi kaanonia, mutta jotkut niistä saavat paragonin statuksen. Hmm. Minkä tahansa nuoren ihmisen kirjoittaman,vasta ilmestyneen teoksen kohdalla tällaiset pohdiskelut tuntusivat ylimitoitetuilta. Mutta paankaapa paremmaksi. Siemenholvi on suuri teos jo ennen kuin ensimmäistäkään riviä on luettu.