perjantai 25. huhtikuuta 2025

8

Palaan vielä Haasjoen edelliseen runoteokseen Nausikaa. Teos löytyy myös tekijän lukemana versiona suoratoistopalveluista. Kuuntelin teoksen innostuneesti pian ilmestymisen jälkeen. Normaalinopeudella kuunneltuna Nausikaa kestää noin tunnin ja 47 minuuttia. Itse olen tottunut kuuntelemaan kirjoja melkein tuplanoppeudella. Tämä luo teokseen kuin teokseen miellyttävää intensiteettiä. Nopeutettuna kuunteluaika lyhenee noin tuntiin, eli sen "lukeminen" onnistuu kerralla, ilman keskeytyksiä. Tekijän oma ääni ja luenta tekee kuuntelukokemuksesta erityisen nautittavan. En tiedä, onko myös Valenssi tarkoitus julkaoista äänikirjana, mutta voisin kuvitella, että myös se toimisi hyvin ääneen luettuna. En ole ehdottomasti äänikirjojen puolella, mutta en ole niitä vastaankaan. En usko, että haikut tai muut lyhyistä runoista koostuvat teokset soveltuvat erityisen hyvin julkaistavaksi äänikirjoina, mutta Nausikaan ja Valenssin kaltaiset laajat, yhtenäiset teokset toimivat ääniteoksina erinomaisesti. Molempi parempi!

torstai 24. huhtikuuta 2025

7

Puolivälin paikkeilla tapahtuu muutakin. Erään runon ja runosarjan alussa esiintyy paikannimi Jurmo, ainut erisnimi koko teoksessa. Siihen erityisyys jääkin, ja sitä seuraavat luontokuvaukset voisivat olla peräisin (melkein) mistä tahansa. Toinen muutos liittyy toisen ihmisen läsnäoloon. Sana "sinä" esiintyy ensimmäisen kerran jo teoksen toisella sivulla, mutta enimmäkseen viittaukset kommunikointiin tai yhdessäoloon ilmaistaan passiivilauseiden muodossa: Käsiä kulkee peittojen välillä tai Harjataan tästä korvan juuresta niskaa pitkin. Puoliväliä kohti "sinä" alkaa olla selkeämmin läsnä. Toisaalta kyse voi olla myös asioiden tai luonnon inhimillistämisestä: 

    Kuin pikkukivi veden pyörteessä
    sileässä kiven maljassa, olet sinä.

Siellä täällä, muttei kovin usein, välimerkit saattavat käyttäytyä epänormaalisti. Pilkku löytyy epätavallisesta paikasta tai puolipisteen jälkeen ei seuraakaan "mitään". Sanojen ja virkkeiden väliin ilmaantuu ylimääräistä tilaa. Mutta näissä ei ole toisaalta mitään poikkeuksellista, ne ovat runokeinoja runokeinojen joukossa. Erikoisin poikkeama löytyy aivan teoksen alusta, sen ensimmäiseltä lehdeltä, ennen mottoja ja varsinaisen runotekstin alkua. Miten tämän nyt ilmaisisi? Sivulle on painettu arvatenkin ohutkärkisellä tussilla tuotettu ei-esittävä "piirros", omasta mielestäni ilmiselvä esimerkki aseemisesta kirjoituksesta. Samalla käsialalla tuotettu "teksti" kuvittaa myös teoksen molempia kansia. Kaikki nämä visuaaliset ratkaisut ovat ilmeisen tarkkaan harkittuja, onhan teoksen graafisena suunnittelijana alan kärkinimi Arja Karhumaa.