maanantai 30. kesäkuuta 2025

5

Ajassa nopeasti tehdyt määritykset ovat usein ristiriitaisia tai vaikuttavat asian vierestä lausutuilta. Näin käy kun käsitys kirjailijasta tai hänen teoksestaan ei ole vielä vakiintunut. Ennakkoluulot ja asenteet toki vaikuttavat. Päätös on tehty etukäteen, eikä toista edes yritetä ymmärtää. Hagar Olssonin arvio Björlingin varhaisesta teoksesta Korset och löftet on kepeästä tyylistään huolimatta melkoisen oivaltava: 

Björling ei kirjoita ruotsia, ei sinne päinkään, hän kirjoittaa aivan yksinkertaisesti björlingiä. Vääristyneillä lauserakanteilla hän tavoittelee rytmistä omintakeisuutta, mutta saa aikaan pelkkää kielellistä outoutta. Kun hän jonkin kerran lipsahtaa messuavasta rytmistään, hänestä tulee nautittava. Tämä "tyyli" on tyypillisen dadaistista – sama ilmiö tulee vastaan ranskalaisten ja saksalaisten dadaistien tuotannossa.

Björling tulkitsi, että viittaus dadaismiin oli "tahallaan heitetty solvaus", mutta kiintoisaa kyllä, kirjoitus sai hänet yhtä kaikki tutustumaan dadaisteihin. Ei huono.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

4

Uusista runokeinoista intoiltiin, mutta kaikki eivät perustaneet kaikesta. Yksittäisen kokoelman yksittäinen runo saatettiin kehua tai toinen tyrmätä yhtä kärjekkäästi. Elmer Diktonius moitti Björlingin esikoisteoksen Vilande dag, koska se hänen mielestään sisälsi liian paljon filosofiaa. Mutta runo nimeltä "Abrakadabra" sai Diktoniukselta myös ehdottoman puoltoäänen: "Siinä kirjailija nousee ylös mukavilta filosofisilta leposohviltaan ja riippumatoistaan, ja raikaa rienaavan veisun kaiken abrakadabrasta." Runon nimi ja Diktoniuksen tapa käyttää sitä on mielenkiintoinen. Vanha taikasana viittaa sanoilla luomiseen, mutta kollega puhuu kiinnostavasti myös kaiken abrakadabrasta. Taiteen henkisyys putkahtaa tuon tuosta esiin vuosisadan alun taidekeskusteluissa. Ruotsissa siihen on pitkät perinteet Swedenborgista Strindbergiin. Hertzberg kokee tärkeäksi yrittää ymmärtää näitä pohdintoja ja kiteyttää kantansa mielestäni oivallisesti: "Mystiikassa on kyse pitkälti muusta kuin tahdottomuudesta, se on, kuten Björling sen ymmärtää, eettinen ohjenuora, avoimuutta koko olemassaololle, eräänlaista määrätietoisuutta."