10
Olen miettinyt pääni puhki teoksen nimeä, pääsemättä kuitenkaan mihinkään tyydyttävään saati korkealentoiseen ratkaisuun. On siis pakko todeta ilmeinen, asia jota en ole nähnyt lausuttavan julki ainakaan niissä muutamissa arvioissa, joita olen kokoelmasta lukenut. Nimenhän tulisi kaiken järjen mukaan kuulua ”Esim. Erkki”. Vai tulisiko? Kertooko ”Esim. Esa” tekijän ehdottomasta halusta toimia odotuksen vastaisesti? Vai merkitseekö ilmeisestä luopuminen tässä tapauksessa juuri ”dada-runoilijaan” liitettyjen odotusten täyttämistä? Eikö ”Esim. Erkki” olisi kaikesta huolimatta vitsikkäämpi vaihtoehto? Vai olisiko sittenkin kyse tekijän kaksinkertaisesta oveluudesta? ”Sanokaa mitä sanotte, minä nimeän teokseni niin kuin haluan, teidän odotuksistanne piittaamatta.” Toisaalta vastaus voi olla hyvin yksinkertainen. Teoksesta löytyvät niin nimet Esko, Erno, Ernst ja totta kai myös Esa, muttei ainuttakaan Erkkiä. Miksi se siis esiintyisi teoksen nimessä? Duh? Duh!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Heipådej Karri,
halusin vain käydä täällä sanomassa, että luen kiitollisena Neljättä seinää. Pidän siitä, että olet niin lähellä tekstiä ja päästät muut lukijat seuraamaan läheltä sitä, mitä sinun ja luettavan välissä tapahtuu. Näitä intiimejä lukukokemuksia lukisi mielellään enemmänkin, ennen kuin ne muokkaantuvat johonkin viralliseen muotoon kritiikeiksi tai tutkimuksiksi.
Mukava kuulla. Ja juuri tästähän on kyse: kuinka toisaalta avuttomana toisaalta "mestarina" lukija on lukemansa tekstin edessä. Tekee hyvää, koska tekee nöyräksi. Toisaalta ymmärrän myös Jonimatin kantaa. Pitäisi uskaltaa myös haastaa teksti rohkeammin. Saa nähdä mihin suuntaan etenen. Joka tapauksessa tarkoitukseni on käydä läpi "iso kasa" kokoelmia. Se vaan on aika rankkaa puuhaa, usko pois!
Post a Comment