8

Palaan vielä Haasjoen edelliseen runoteokseen Nausikaa. Teos löytyy myös tekijän lukemana versiona suoratoistopalveluista. Kuuntelin teoksen innostuneesti pian ilmestymisen jälkeen. Normaalinopeudella kuunneltuna Nausikaa kestää noin tunnin ja 47 minuuttia. Itse olen tottunut kuuntelemaan kirjoja melkein tuplanoppeudella. Tämä luo teokseen kuin teokseen miellyttävää intensiteettiä. Nopeutettuna kuunteluaika lyhenee noin tuntiin, eli sen "lukeminen" onnistuu kerralla, ilman keskeytyksiä. Tekijän oma ääni ja luenta tekee kuuntelukokemuksesta erityisen nautittavan. En tiedä, onko myös Valenssi tarkoitus julkaoista äänikirjana, mutta voisin kuvitella, että myös se toimisi hyvin ääneen luettuna. En ole ehdottomasti äänikirjojen puolella, mutta en ole niitä vastaankaan. En usko, että haikut tai muut lyhyistä runoista koostuvat teokset soveltuvat erityisen hyvin julkaistavaksi äänikirjoina, mutta Nausikaan ja Valenssin kaltaiset laajat, yhtenäiset teokset toimivat ääniteoksina erinomaisesti. Molempi parempi!

7

Puolivälin paikkeilla tapahtuu muutakin. Erään runon ja runosarjan alussa esiintyy paikannimi Jurmo, ainut erisnimi koko teoksessa. Siihen erityisyys jääkin, ja sitä seuraavat luontokuvaukset voisivat olla peräisin (melkein) mistä tahansa. Toinen muutos liittyy toisen ihmisen läsnäoloon. Sana "sinä" esiintyy ensimmäisen kerran jo teoksen toisella sivulla, mutta enimmäkseen viittaukset kommunikointiin tai yhdessäoloon ilmaistaan passiivilauseiden muodossa: Käsiä kulkee peittojen välillä tai Harjataan tästä korvan juuresta niskaa pitkin. Puoliväliä kohti "sinä" alkaa olla selkeämmin läsnä. Toisaalta kyse voi olla myös asioiden tai luonnon inhimillistämisestä: 

    Kuin pikkukivi veden pyörteessä
    sileässä kiven maljassa, olet sinä.

Siellä täällä, muttei kovin usein, välimerkit saattavat käyttäytyä epänormaalisti. Pilkku löytyy epätavallisesta paikasta tai puolipisteen jälkeen ei seuraakaan "mitään". Sanojen ja virkkeiden väliin ilmaantuu ylimääräistä tilaa. Mutta näissä ei ole toisaalta mitään poikkeuksellista, ne ovat runokeinoja runokeinojen joukossa. Erikoisin poikkeama löytyy aivan teoksen alusta, sen ensimmäiseltä lehdeltä, ennen mottoja ja varsinaisen runotekstin alkua. Miten tämän nyt ilmaisisi? Sivulle on painettu arvatenkin ohutkärkisellä tussilla tuotettu ei-esittävä "piirros", omasta mielestäni ilmiselvä esimerkki aseemisesta kirjoituksesta. Samalla käsialalla tuotettu "teksti" kuvittaa myös teoksen molempia kansia. Kaikki nämä visuaaliset ratkaisut ovat ilmeisen tarkkaan harkittuja, onhan teoksen graafisena suunnittelijana alan kärkinimi Arja Karhumaa.

6

Teoksella ei ole numeroitua tai muuten ilmaistua rakennetta. Satasivuisena siinä on pitkän, enemmän tai vähemmän yhtenäisen runoelman piirteitä. Runojen sarjat erottuvat usein toisistaan typografisesti siten, että "uusi" jakso alkaa kuusi riviä tavanomaista alempaa. Mutta tämäkään ei ole ehdotonta ja selkeää. Tekstit voivat alkaa myös kahden tai neljän tyhjän rivin jälkeen. Syntyy vaikutelma runoilijan muistikirjasta. En tarkoita, että tekstit on siirretty sellaisenaan muistikirjasta kirjan sivuille. Tarkoitan, että muoto kuvaa runoilijan kirjoitusprosessia ja päivittäistä elämäntapaa. Ihmiset ja asiat putkahtavat esiin kadotakseen ja palatakseen jälleen takaisin. Yhtäkkiä, puolivälin paikkeilla, runon säkeet hajoavat ikään kuin keskeltä kahtia ja levittäytyvät poikkeuksellisesti aukeaman yli. Runon keskellä lukee:

    muutos on muut                tujan jatkuvuutta

5

Pakko palata valenssiin. Sanan voi ajatella liittyvän runouden vetovoimaan ja sen kykyyn luoda jännitteitä sekä runon sisällä että  sen suhteissa maailmaan. Jotkut näistä jännitteistä voivat olla ristiriitaisia, kuten samaa kantaa oleva sana ambivalentti ehdottaa. Valenssin voi ymmärtää myös affektiivisena kenttänä, jossa kieli värähtelee täsmällisten merkityssisältöjen ja vaikeammin määrittyvien emootioiden välillä. Toisaalta tämä runon ominaisuus voi tarkoittaa myös sen kykyä synnyttää yhteyksiä ja kytkentäpintoja toisiin teksteihin, lukijoihin, muotoihin ja tiloihin. Tästä ei ole myöskään pitkä matka tarjoumiin (affordanssi), joita runo sallii tai estää. Runo toimii, kun se ei aiheuta lukijassa pelkkää myönteistä muminaa ja nyökyttelyä.

4

    Kirjoitan kun tulin luvanneeksi, en muuten kirjoittaisikaan
    lupausta vasten asetan ja sen läpi
    ja kuin sapluunan tai muotin reunojen yli, niiden sisälle.
    Nojaan, menen kolosta, ryömin reunojen päällä ja sisällä.

Viidelle sivulle levittäytyvän runon tai runosarjan alku on merkitsevä. Se edustaa "tyypillisesti" runoutta. Jos lukijana et ole aivan varma, mistä runossa on puhe, hyvä arvaus on, että se puhuu itsestään ja lajistaan. Tuo sapluunan tai muotin avulla kirjoittaminen on mainio ajatus. Erityisesti sapluunan rajojen ylittäminen tai rikkominen kuuluu asiaan. [Luulen ymmärtäväni mistä puhun, sillä visuaalista runoutta tehdessäni olen useasti käyttänyt kaavaimia ja nimenomaan "väärin", sapluunan rajoja rikkoen.] Erityisesti viehättää puheen siirtyminen kirjainten tekemisestä kokonaisvaltaiseen, fyysiseen olemiseen ja toimintaan. Mikä muu kirjoittamisen tapa kuin runous sallii tällaisen asiasta toiseen poukkoilun, hyödyntää sitä ja jalostaa sen äärimmilleen? Haasjoen runo on tällaisen luontevan skaalautumisen mallikappale. Mikä muu kirjoittamisen laji sallii aloittaa uuden kappaleen huudahduksella Oi ja siirtyä heti pisteen jälkeen pohtimaan kitkan ja painovoiman olemusta?  

3 

Ennen muihin asioihin menemistä otan vapauden tulkita valenssia omalla tavallani, poeettisesti, runokeinona. Kun ajatellaan suomen kielen lauseoppia ja sitä miten esimerkiksi verbit käyttäytyvät, toiset meistä ottavat enemmän vapauksia kuin toiset. Ajatellaan vaikkapa runoilijoita Rekola, Pellinen tai Järventausta. Heidän kielitajussaan valenssien normirajat saavat kyytiä. Tässä piilee runouden valenssi eli voima. Se ei ainoastaan välitä merkityksiä, vaan tuottaa niitä. Latinan sana valentia viittaa nimenomaan voimaan ja vahvuuteen. Sen kautta valenssi ilmaisee kykyä muodostaa yhteyksiä ja tulee siten määrittäneeksi runouden toimialan. Hakusana "valenssi" tuottaa muun muassa seuraavan esimerkkilauseen: "Ajatus, jonka valenssi on yhdistävä, ei erottava. Tällöin viitataan idean tai käsitteen kykyyn tuoda asioita yhteen tai vaikuttaa ympäristöönsä jollakin tavalla." Nyt puhutaan samaan aikaan metaforisella ja käytännöllisellä tasolla. Haasjoen runoudessa ekologiset faktat saavatkin rinnalleen kauneuden, hyvyyden ja totuuden ihailua ja opasteita niiden löytämiseksi:

    Lupaan pyhästi muokata
    ympäristöäni sen pyhyydessä;


    oi aurinko, olen hädässä
                                                lähetä minulle vesi.

2

Kuinka ollakaan, jo Valenssin ensi sivuilla viitataan molekyyleihin ja niiden muodostamiin sidoksiin. Teen nopean tulkinnan. Haasjoen väline ja sen kuvauksen kohteet liittyvät toisiinsa moninaisin kytköksin. Kytkökset ovat yhtäältä aineellisia ja mekaanisia, mutta ne ovat yhtä hyvin myös filosofisia, poeettisia, psykologisia, ekologisia ja eettisiä. Sama totaalinen synkronia ja käytännöllis-filosofinen luontoyhteys hallitsi myös Haasjoen edellistä teosta Nausikaa (Otava 2022). Maailmanlopun synkkien tunnelmien sijaan runoilija painottaa kaikkialle ulottuvan hoivan ja huolenpidon periaatteita. Ongelmiin on tarjolla myös ratkaisuja. Runoilijan valinta on valveutunut:

    Lupaan ja sitoudun elämään ominaisluontoni mukaisesti,
              olemaan elossa
    käyttäytymään kuten elossa sopii

Pauliina Haasjoki: Valenssi. Otava 2024.

1

Lukijalla, joka ryhtyy kirjoittamaan teoksesta, jota ei ole vielä lukenut, on heti alkuun houkutus lausua jotain sen nimestä. Tässä tapauksessa sana "valenssi" viittaa esimerkiksi kielitieteeseen ja erityisesti teonsanojen luonteeseen. Esimerkkeinä tavataan mainita verbit "lukea" ja "syödä", jotka toteuttaakseen itsensä edellyttävät kahta asiaa: sen että joku lukee jotakin, tai että joku syö jotakin. Sana "antaa" edellyttää jo kolmea asiaa: antajan, annettavan ja sen jolle annetaan. Mielenkiintoisia ovat ne harvat suomen verbit, jotka edellisistä poiketen toimivat myös yksikseen tai melkein yksikseen. Jälkimmäisestä esimerkkinä käy verbi "nukkua" (minä nukun, sinä nukut, hän nukkuu), edellisestä suomen kielen erikoisuus: sataa, tuulee, salamoi. Sanaa "valenssi" käytetään toki myös kemian ja psykologian piirissä. Nähtäväksi jää, millä perustein Pauliina Haasjoki on uuden teoksensa nimen valinnut.

Kaiken pahan yläkäsite

Juri Joensuu: Kuolema luodolla. Poesiavihkot 2025.

1

Juri Joensuun parikymmensivuisen vihkosen nimellä on valtava kaiku. Poesiavihkona julkaistu Kuolema luodolla tuo tietenkin mieleen Louis-Ferdinand Célinen teoksen Kuolema luotolla. Jälkimmäinen kuvaa armottomasti kirjailijan lapsuutta, ja yhden kirjaimen erosta huolimatta lukijalla on lupa odottaa samaa edelliseltä. Tähän viittaa jo ensimmäisen osaston nimi "Pieni etyylialkoholisarja". Asiaan mennään saman tien: alkoholin hyperonyymiksi nimetään suorasukaisesti "syvätuho". Se on se kemiallinen yläkäsite, joka hieroo kaikkia asianosaisia "yltä, päältä ja sisältä". Mikään ei auta, kun vastassa olevat voimat ovat liian suuria, vaan "muistisi salamoi ja sammuu". Kuva on lohduton:

    suojaamaton kenttä
    läpinäkymätön vesi

    mutainen maaninen
    menneisyyden kylpy

2

Ajan ja ympäristön paradokseista ja suhteellisuuksista huolimatta yksi on varmaa:

    minä olin yksi vammautuneista

Yksilön traumaattisen kokemuksen kannalta on samantekevää, mikä leimaa kokonaista vuosisataa, jos kokemusta määrittää yksi "traaginen kesä". Mitä väliä, vaikka kukat loistivat kirkkaasti, jos se tapahtui "hyökkäyksen alla".

Tiivis, selittelemätön runoilmaisu ohjaa äärimmäisiin tulkintoihin. Toisaalta esikuva kannustaa päästämään irti sovinnaisuuksista. Miksi pidätellä nyt?

Lyhyessä muodossa kaikki tapahtuu nopeasti. Sivulta 6 alkaa teoksen toinen osa. Osaston nimi "Ajatusten työvaltio" voi viitata tiedostavaan, jopa utooppiseen yhteiskuntateoriaan, mutta se voi olla myös ironinen ja kriittinen kommentti järjestelmään, joka pyrkii säätelemään ihmisen ajattelua ja sen myötä esimerkiksi poeettista ilmaisua:

    valikoima formaatteja

    kudontaa unen edessä

Maailma on joka tapauksessa multiversumi, jonka tarkkaileminen muistuttaa vaihtoehtoisten todellisuuksien selaamista radion kanavanvalitsijaa pyörittämällä.

3

Tuntuma teoksessa esiintyvien lähteiden ja rekistereiden runsaudesta pakottaa valppauteen, mutta riittääkö se? Ajatus jokaisen sanan ja säkeen tulkitsemisesta tuntuu ylivoimaiselta eikä toisaalta rimmaa runollisen vapauden ja avoimuuden periaatteen kanssa. Mieluummin kuin suren kyvyttömyyttäni perinpohjaiseen tulkintaan nautin poeettisesta vapaakellunnastani.

Toisen osaston loppupuolella esiintyy käsite "trustin paluu" (ja se muodostaa myös kolmannen eli viimeisen osan nimen). Onko kyse luottamuksen paluusta yleensä vai henkisten tai taloudellisten monopolien, vanhan vallan uudesta tulemisesta? Halu ajatella, että paluu viittaisi runouden tai vapaan ajattelun "paluuseen", tuntuu lohduttavalta, vaikka mitään takeita ei ole. Skaala on joka tapauksessa laaja. Runoudessa tavu- ja äännetason yksityiskohdat voi vaivatta asettaa rinnan suurten ylätason käsitteiden kanssa:

    Kapasiteetti ja aika
    luunsiru ja iiris
    trustin paluu

Aivan viimeisillä riveillä pikaista kierrosta maailmassa ja runoudessa, ajassa ja tilassa, seuraa paluu alkuun. Näennäisen pieni voima voi vaikuttaa kaiken ylitse:

    yksi perhonen
    voi sytyttää juopon palamaan