4

    Kirjoitan kun tulin luvanneeksi, en muuten kirjoittaisikaan
    lupausta vasten asetan ja sen läpi
    ja kuin sapluunan tai muotin reunojen yli, niiden sisälle.
    Nojaan, menen kolosta, ryömin reunojen päällä ja sisällä.

Viidelle sivulle levittäytyvän runon tai runosarjan alku on merkitsevä. Se edustaa "tyypillisesti" runoutta. Jos lukijana et ole aivan varma, mistä runossa on puhe, hyvä arvaus on, että se puhuu itsestään ja lajistaan. Tuo sapluunan tai muotin avulla kirjoittaminen on mainio ajatus. Erityisesti sapluunan rajojen ylittäminen tai rikkominen kuuluu asiaan. [Luulen ymmärtäväni mistä puhun, sillä visuaalista runoutta tehdessäni olen useasti käyttänyt kaavaimia ja nimenomaan "väärin", sapluunan rajoja rikkoen.] Erityisesti viehättää puheen siirtyminen kirjainten tekemisestä kokonaisvaltaiseen, fyysiseen olemiseen ja toimintaan. Mikä muu kirjoittamisen tapa kuin runous sallii tällaisen asiasta toiseen poukkoilun, hyödyntää sitä ja jalostaa sen äärimmilleen? Haasjoen runo on tällaisen luontevan skaalautumisen mallikappale. Mikä muu kirjoittamisen laji sallii aloittaa uuden kappaleen huudahduksella Oi ja siirtyä heti pisteen jälkeen pohtimaan kitkan ja painovoiman olemusta?