14

Jos perunalajikkeiden nimiä ei ole ennen lueteltu runoudessa, niin nyt on. Nimiä (joista tunnistan ainakin Annabellen, Rosamundan, Siiklin ja Timon) on yli kolmekymmentä, ja kursivoiduin suuraakkosin isolla pistekoolla ladottu luettelo ansaitsee totta kai kokonaisen oman sivun. Seuraavassa hetkessä kokeillaan jo "tamburiinia ja jazzkäsiä" ja jälleen tulee puhetta merenneidoista. Runoudessa mikään ei ole "totta" ja kaikki on "mahdollista". Kasvu runouden ja tanssin mukana edellyttää tällaista asennetta. Entä miten perunat liittyvät asiaan? No, siten että lajikkeiden nimet sopivat perunoiden lisäksi vauvoille (Giselle, Odette, Angelina) ja koirille (Demetrius, Don, Dream). Ja kuten runoudessa usein tapahtuu, äkkiä siirrytään puhumaan kielestä:

    Opin urheilua ja kielioppia.
    Opin juoksemaan pimeässä metsässä.

    Opin, että k[i]eliopin keskellä on yksi minä.

    Opittuani yritän väsyttää ja hämärtää minän

    kestävyysliikunnan ja mielikuvituksen avulla.

    Minun sijastani hän saattaakin olla
    paras ystäväni.

    Kaikilla meillä on tämä ystävä.

    Hän se juoksee
    pimeässä metsässä.

[Olisin voinut jättää kolmannella rivillä esiintyvän ilmeisen typon merkitsemättä, mutta kuka minä olen päättämään, ettemme tarvitse 'kieliopin' lisäksi myös 'kelioppia'.]