V. S. Luoma-aho: Teoria (Poesia)

1

Uusi teos on hyppy tuntemattomaan, vaikka tekijä, hänen tuotantonsa ja kustantajansa olisivat ennestään tuttuja. Pitääkö teoksesta tietää jotain etukäteen? Pitääkö paratekstit lukea heti ensimmäiseksi?  Pitääkö teos selata läpi ennen varsinaisen luennan aloittamista? Oikeaa lukujärjestystä tai metodia ei tietenkään ole. Saati väliä sillä, että tuntee kannentekijän ja tunnistaa hänen tyylinsä. Ja silti kaikella tällä on merkitystä. On mahdoton kuvitella, että yksikään teksti olisi olemassa hermeettisesti, omassa yksinäisyydessään, ilman kontekstia tai erilaisia konteksteja. Teoksen nimellä on painoarvoa, ja etenkin siinä tapauksessa, että kannessa lukee Teoria. Muinaiskreikasta johtuva sana tarjoaa edellä mainitun kontekstin tavoin selittävän kehyksen jollekin havainnolle. Näyn käytännön kuvauksen sijaan saamme siis lukea pohdintaa näkemisen tavasta. Siis teoriassa. Katsotaanpa. Pimeys, kuin ekonomia, vajoaa katosta syksyisin.  Ollaan teoksen ensimmäisellä rivillä, ja taas on vastassa muinaiskielistä johtuva viisaussana. Seuraavalla rivillä tämä pimeys indikoi palettinsa mustalle levylle. Seuraavilla sivuilla kohtaamme abstrakteja ja rönsyliljan joka hajoaa diffraktioon ja inspiroi merta. Heti kohta edessä ovat sanat metafyysinen ja hierarkia. I could go on. Kyse ei ole, ei voi olla, sivistyksen osoittamisesta hienojen sanojen avulla. Sen sijaan puhtaita havaintoja ei ole. Ne ovat aina aiemman kielenkäytön kontaminoimia.