21

Toiseksi viimeinen osasto on nimeltään Nuoret arkistot. Siinä on puhe muun muassa museoista ja rakkaudesta. Molemmat ovat jonkinlaisia tiloja:

    Ihmisiä siinä pyöri
    tilanne säilyi.

Toisen tekstiä lukiessa ei koskaan tiedä, tuleeko se ymmärretyksi ja jos tulee, millä tavalla. Ovatko esimerkiksi tekstissä mainitut sanat, asiat ja oliot "oikeasti" olemassa, siis myös tekstin "ulkopuolella"? Vai ovatko ne olemassa vasta "tekstissä"? Tällaisen ajatuksen synnyttää kohta, jossa pohditaan museoiden kokoamisperiaatteita:

    aidot teokset yhteisessä oleskelutilassa
    kopiot muissa huoneissa

Onko maailma sellaisenaan oma museonsa, vai pitäisikö siitä valmistaa erillinen kopio? Entä onko kirjasto tai kirjallisuus kokonainen vasta sitten, kun sen kokoelmat nimeävät joka ainoan hiekanjyvän? Täydellisessä ei ole mieltä ja siksi tyydymme aukkoisiin runoihin. Maailma on ehkä olemassa, mutta havainnoijan läsnäolo muuttaa kaiken:

    Erilaista katsoa sammalta.

    Se toljottaa

                takaisin muualta kuin kukka.