Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva. Poesia 2011.

1
Teos käynnistyy sanoilla ”aikainen enne”. Odotuksia luova sanapari vihjaa heikosta signaalista, joka tulee varsinaisen enteen edellä ja pohjustaa samalla jotain, mitä ei tarkemmin määritellä. Ajatusta selittää eli kuvaa pelkistetty, lukusuuntaan nouseva porraskuvio. Graafinen esitys antaa ymmärtää, että suoraviivaisen lineaarisen etenemisen sijaan ”kehitys” voi ilmetä radikaaleina, uudelle tasolle yltävinä hyppäyksinä. Muuta ensimmäisellä sivulla ei sitten olekaan. Lisää sanoja, jos toki myös lukemista johdattelevia ”graafeja” seuraa.

Heti seuraavassa mainitaan jo emergenssin käsite, ja alaviitteessä epäsuorasti Paavo Haavikko. Mutta suuret sanat taittuvat runollisella kuvalla: aistiolento havainnoimassa luonnonilmiöitä ja tekemässä tietoisuutta koskevia perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä mitä on, mistä se johtuu, mitä se merkitsee, mitä siitä voidaan johtaa. Ja kas: sanojen leikkisä luonne, niiden samaan aikaan täsmällinen ja epävarma olemus, on heti tuottamassa oman lisänsä. Voi kuvitella ”aikaisen enteen”: missä kaksi varhaista ihmistä on päässyt sopimukseen sanojen tarkoituksista, siellä on heti kolmas vääntelemässä palasiksi niiden merkitystä, ehdottamassa uusia ajatuksen, näkemyksen, tulkinnan, keskustelun ja muistiin tallentamisen mahdollisuuksia.

Isoja kysymyksiä. Kuten Haavikko sen mainitussa alaviitteessä muotoilee: ”Mistä ääni meissä tulee?” Ja arvattavasti myös varhainen ”jatkokysymys”: Miten kannan tätä kokemusta, mielikuvaa, ajatusta mukanani niin, että voin jakaa sen myös toisille? Mihin muotoilen sen ja millä tavalla? Ja kuten Blomberg vihjaa nykyteknologian suomiin tallennusteniikoihin viitaten: Voiko ajatella, että ihminen kehitti kirjoituksen ”säilyttääkseen järkensä”, sen molemmissa merkityksissä? Päänsisäinen ajatusten kaoottinen virta oli ikään kuin ulkoistettava, saatava ajetuksi ulos, manattava pois häiritsemästä ja ahdistamasta. Sanallistaminen ja käsitteellistäminen on hulluuden torjuntaa, mutta päättymättömyydessään myös sen lähde, aiheuttaja, aikaan saattaja.