[2]

1917

Iso harppaus eteenpäin. Kunnon veijariromaanin hengessä mikään ei ole mahdotonta ja melkein mikä tahansa on todennäköistä. Kuten esimerkiksi se, että New Yorkin maanalaisessa romaanihenkilön viereen penkille istahtaa mies, joka ilmoittaa nimekseen Leo Bronstein.

Kertomansa mukaan Trotski on Amerikassa luomassa uutta maailmaa, toisin sanoen vallankumousta. Kumouksen edesauttajana on romaanin nimeä kaiuttava lehti, Novyi Mir. Lehteä toimitetaan Villagessa, tarkemmin sanoen St Mark's Placen numerossa 77.

(Tämän meidän nykyisen maailmamme viehättävyyksiä on kaikenosaava verkko, jonka mukaan samassa talossa asui parinkymmenen vuoden ajan muuan toinen tunnettu "vierastyöläinen", brittirunoilija W.H. Auden. Tekniikka mahdollistaa myös "sähköisten liitteiden" tulon kritiikkeihin. Kas tässä: 77 St Mark's Place in Google Street View.)

Kuinka ollakaan, junamatkan aikana Trotski saa kuulla, että vallanvaihdos Pietarissa on saatettu liikkeelle. Kun Trotski ilmoittaa, että hänen on matkustettava Pietariin saman tien varmistamaan kumouksen lopputulos, hänen keskustelukumppaninsa lausuu kauaskantoisen ennustuksen: "Muista minun sanoneen, valta siirtyy kansalle sitten kun se saa kuulla asioista samaan aikaan, kun ne tapahtuvat. Ja me myymme heille vastaanottimet."

Romaanin maailmassa on mahdollista olla yhtä aikaa menneessä ja tulevassa.

Trotskin paluu Pietariin toteutuu, mutta vasta erinäisten vaiheiden jälkeen. Niihin kuuluu melkein hupaisa episodi amerikkalaisella internointileirillä. Tai vallankumouksellisia ja muita tilaisuuteensa tarttuneita Eurooppaan kuljettaneen aluksen dollariavusteinen navigointi Pohjois-Atlantin poikki keskellä saksalaisten käynnistämää rajoittamatonta sukellusvenesotaa. Veijareille sotakin on mahdollisuus, ei uhka.