[6]

Miksi romaani? Sen avarissa puitteissa on mahdollista keskittyä siihen, minkä historiankirjat sivuuttavat triviaalina. Kun Versailles'n rauhansopimus on vihdoin valmis, se voidaan ohittaa milteipä ilmoitusluontoisena asiana. Sopimuksen pääkohdat voi tarkistaa Wikipediasta, kun taas romaania kiinnostaa se, mikä jää virallisen kuvan ulkopuolelle.

Me tiedämme, mitä Saksan "häpeärauhasta" ennen pitkää seurasi, mutta romaanin tulkinnassa kaksi tulosta asettuu ylitse muiden. Ensinnäkin "Amerikka tarvitsi uuden ulkoisen vihollisen lyödyn Saksan tilalle, eikä mikään ollut helpompaa kuin todistaa maailmanvallankumousta saarnaava, sotiva, rähinöitsevä, hankala, oikukas ja epäselvä Neuvosto-Venäjä sellaiseksi." Toinen merkittävä seuraus on liittovaltion poliisin eli FBI:n perustaminen. Tärkeintä oli, "ettei Petrograd ikinä toistuisi Amerikassa".

1920

Rauha ei ole kaikille sama. Yksi kärsijöistä on eurooppalainen "suurvalta" Puola, joka onnettomuudekseen sijaitsee suurempiensa välissä. Leikolalle tyypillinen kiteytys: "Kuinka Puolassa olisi voinut olla rauha, kun Saksassa putkahteli bolševikkien riemuksi milloin mistäkin pikkuista omatekoista neuvostotasavaltaa ilmoille, milloin Berliinissä, milloin Bremenissä, milloin Münchenissä."

Puolassa on syytä olla kaiken aikaa tarkkana. "Sillä Varsova oli aina ensimmäisenä, lähtipä länsi marssimaan itään tai itä länttä kohti."

Tilannetta hiukan helpottaa Leninin, Stalinin ja Trotskin eli "koko nuoren neuvostovaltion johdon riitely, päättämättömyys suunnasta, tavoitteista, tulevaisuudesta, elämästä".

1921

Amerikassa ongelmat ovat toisen sorttisia. Presidentti Wilsonin terveys reistailee, mutta myös isänmaa oireilee. "Kieltolaki ei tuonut tullessaan vain salakuljettajia ja salakapakat, vaan kaikenlaisen piilottelun, valetoiminimet ja kokonaisen salailun kulttuurin", romaani  tulkitsee Wilsonin mietteitä arvuutellen, ja lisää heti perään: "Amerikka keskittyi yhtenä miehenä salailuun. Loput peitettiin autojen, elokuvan, innon ja ilon tuottaman konehälyn äänipeiton alle."

Vallankumous Venäjällä etenee johtajiensa suunnitelmien mukaan, mutta nälkä vaan ei ota loppuakseen. Harmia aiheuttaa myös jääräpäinen viimeinen linnake, Kronstadt. Vaikka matruusien vaatimukset kuulostavat oikeilta, tämä ei ole se kohta, jossa Trotski aikoo antaa periksi.

Teurastuksen todistajaksi nostetaan jälleen kertoja Voland. Näkymä on täynnä "kuolleita, haavoittuneita ja siihen asti ehjiä ihmisvartaloita, lopulta enenevässä määrin irtojalkoja, sisäelimiä, auki revenneitä repsottavia torsoja, käsivarsia, kaikkia ihmisen tarveosia, sillä moukarointi jatkuu kerran alettuaan tauotta..."

Näin Trotski sinetöi ja sulkee "tapauksen nimeltä vallankumous ja sisällissota".