[7]

II Sodan jälkeen

Toistasataa sivua takana yhteensä 939-sivuisesta romaanista. Konseptini noudattaa suoraviivaista lukutapaa, eli asiat käsitellään samassa järjestyksessä kuin ne romaanissa ilmenevät. Haaste on siinä, että astun pimeään ja tavallaan luovun jälkiviisauden mahdollisuudesta. Olen yhtä tyhmä tai yhtä viisas kuin romaanikin.

Toisaalta lukijan ja tekstin todellisuudet eivät koskaan lankea täysin yksiin. Molemmat tekevät oletuksia toisen tiedoista, kokemuksesta ja ymmärryksestä. Tämä on edellytys, jotta tarina ei jää käsittämättömäksi tai jämähdä paikoilleen.

Olen siis tietoisesti vältellyt kirjan selaamista etukäteen. Lukeminen ei silti tapahdu tyhjiössä. Olen lukenut etukäteen kirjailijan romaanistaan antaman haastattelun ja nähnyt siitä tehdyn arvion. Nämä ohjaavat väkisinkin lukemista. Jäljellä olevan sivumäärän perusteella voi esimerkiksi aavistella, että lähihistorian käsittelyssä päädytään liki omaa aikaamme. Saa nähdä.

1921

Idän ja lännen johtajia koetellaan. Lenin sairastelee ja tuleva presidentti Roosevelt halvaantuu polion uhrina. Luulisi, että sodan jälkeen rauha on helppoa, mutta riippuu keneltä kysytään. Miehet "palautettiin kotirintamalle, jossa he keekoilivat, kiukkuilivat, masentuivat, maalasivat taivaanrantoja ja saivat naiset huokailemaan. He luulivat että heille huokailtiin heidän rohkeutensa, komeutensa ja mitalien virkaa tekevien arpiensa tähden, mutta äidit, tyttäret ja vaimot huokailivat sitä kuinka paljon vaivaa miehistä on, sillä sotavuosina naiset olivat tottuneet ottamaan itse vastuun itsestään ja perheestään."

Sodasta palannut mies oli "lapsi joka söi kuin aikamies ja marisi kuin vanhus ja oli silti yhtä avuton kuin lapsi".