[8]

1922

Ihmiset tahoillaan havahtuvat uuteen aikaan ja sen mahdollisuuksiin.

"Kadut olivat pullahtaneet täyteen hurjastelijoita, jotka kaahasivat autoillaan muodinmukaisissa tyköistuvissa puvuissaan. Heidän naistensa jälkeen ilmaan jäi kalliiden hajuvesien tuoksu ja heidän elämänsä soi jatsin tahdissa silloin kun he eivät itse olleet uppoutuneet liikeasioiden hoitoon."

Näin siis Moskovassa, jonne kaikki tämä oli ilmestynyt "kuin maan alta, yhdessä yössä".

"Kansa halusi rauhaa ja leipää, molemmat sille oli luvattu ja molemmat se myös sai, ja lisäksi autot, hajuvedet ja hottihitit osana nykyaikaista maailmaa."

Entäs Amerikassa? Myös siellä ymmärretään, että sotaan houkuteltu ja sodasta palannut kansa tarvitsi "uusia viihteen ja sirkushuvin tuulia purjeisiinsa, sillä laittomasta salaviinasta ei yksin ollut huvittimeksi".

Viihtymisen ja rahanteon keinoksi keksitään elokuva. Elokuvan myötä miljoonat ja taas miljoonat voivat kokea lähituntumalta ja melkein ilmaiseksi sen mikä ennen oli vain harvojen tavoitettavissa. Elokuva oli nerokkaista nerokkain unelmatehdas, jonka tuotteiden ainutlaatuinen jakelu mahdollisti ennenkuulumattomat tuotot.

Jälleen viimeisen sanan saava Voland tosin näkee todellisuuksien lävitse. Unelmat paremmasta maailmasta eivät paljon lohduta, jos päällimmäisenä ajatuksissa on leipä, jota ei ole.