[3]

1918

Vallankumous ja sota, milloin ne lopulta päättyvät vai päättyvätkö koskaan? Tai missä ehtyy itsekkyys ja oma hyvä ja mistä alkaa yhteinen etu? Vai onko koko touhu vain psykopaattien keskinäistä vainoharhaa ja nokittelua?

Woland, eräänlainen saatana itsekin, tarkkailee ja kertoo, kuinka mittaamaton Venäjänmaa yrittää tyhjästä opetella neuvostoiksi ja niiden liitoksi. Miten luulet itse selviäväsi jonglöörinpuuhasta, jos näpeissä polttaa yhtä aikaa Lenin, Stalin, Trotski ja muutama pienempi perkele?

Intressejä ja intohimoja kuohuvassa maailmassa riittää. Päällimmäiseksi ratkaistavia asioita ovat muun muassa leipä ja energia, satojen miljoonien ihmisten päivittäinen ja ympärivuotinen huolto. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että tuolloin luotiin perustaa niille välienselvittelyille, joita siirtyminen jälkifossiiliseen aikaan tulee synnyttämään. Mutta sitä ennen oli kuitenkin huolehdittava, että myös Moskovalle piisasi öljyä vuosisadan orgioihin.

Niinpä niin, kumpi ajaa edelle, oma likainen turhamaisuus vai yleinen ideologia ja sen puhtaus? Jatkuva laajakulmasta yksityiskohtiin tarkentaminen ja taas takaisin on romaania elossa pitävää hengitystä.