8

Kuvaan sopii, että tämän jättimäisen teoksen avaa ja päättää sonetti, sananmukaisesti pieni laulu. Nämä tässä tapauksessa teoksen kansien sisäpuolelle sijoiteut runomuotoiset kirjatuet liittävät teoksen traditioon, jonka varhaisia edustajia ovat tietenkin Petrarca ja Shakespeare. Sonettien säkeistörakenne on omaksuttu pääosin Petrarcalta, mutta ne ottavat myös hienoisia vapauksia mitan ja loppusointujen suhteen. Runot kuitenkin tavoittelevat näitä muodon ankaruuksia, ikään kuin muistuttaakseen, että perinteiset keinot ja muodot elävät myös nykyrunoudessa. Ne toimivat niin ikään muistutuksena ajasta, jolloin jokaisen sivistyneen ihmisen piti osata kuvata sonetin ominaisuuksia ja kokeilla niiden soveltamista käytäntöön. Kuinka ollakaan avaussonetin ensimmäinen sana on säilyttää, ja lisäksi runon aiheina ovat muistamisen radat ja laulujen juuret. Sen ytimessä laulu syntyy kuvaa varjelemaan ja lopulta:

    virrassa paikallaan se laulamaan
    irtoaa suujuurestaan nyt, ja kantaa.

Pieni runo muistuttaa isoista teemoista: runo on vuorotellen ja samaan aikaan suusta purkautuva laulu ja paperissa kiinni oleva viivajälki.