torstai 26. kesäkuuta 2025

Sekopäätaide, ei-mikääntaide

Fredrik Hertzberg: "Kieleni ei ole sanoissa" – Gunnar Björlingin elämä ja teokset (Parkko 2025)

1

Vasta suomennettua elämäkertaa selaillessa sivut kääntyvät ensimmäiseksi lukuun nimeltä "Diktonius, dada ja jazz". Eletään kevättä 1927, eli vain muutamia vuosia taidesuuntauksen ensimmäisen kultakauden jälkeen, jos niin voi sanoa. Björling intoili: "Dada on aurinko, Dada on kaikki, kaikki, kaikki!" Tällaisista historiallisista käänteistä ja energianpurkauksista lukiessa iskee kademieli. Saadapa kokea jotain vastaavaa! Toisaalta olenhan minä saanut. Olen saanut olla osa 2000-luvun suomalaista runoutta ja nauttinut joka hetkestä. Olen ollut mukana ajan kohinassa ja osaltani myös luonut sitä. Runous on mahdollista määrittää lukemattomin tavoin, mutta yhteistä kullekin suuntaukselle ja aikakaudelle on kokemus runouden erityisyydestä, juuri siitä mistä elämäkerran nimikin kertoo: runouteni ei ole sanoissa, sanojen merkityssisällössä, vaan niiden sisältämässä ja tuottamassa energiassa. Kuten dadaisti Hugo Ball loihe osuvasti lausumaan: "Pyrimme antamaan irralliselle tavulle loitsumaisen runsauden, tähden hehkun." 

Ei kommentteja: