9

Kun teoksen ulkomuoto on kuvailtu, jäljelle jää sisällön lukeminen. Ensimmäisenä vuorossa on osasto nimeltä Ensimmäinen ilosanoma. Tavanomaista leveämmän palstan ulottuvuudet otetaan heti käyttöön, eli teksti levittäytyy sivujen laidasta laitaan ilmavina fragmentteina. Osastossa on yhteensä 44 sivua, mutta teoksen koosta johtuen tekstiä on helposti parinkin runokokoelman verran. Puhujan tunnoista kertovasta ja niitä käsittelevästä keskeislyriikasta ei ole kyse, vaan esityksen perusmuotoja ovat passiivilause ja minän sijaan kollektivinen me. Yksikön ensimmäinen persoona ilmaantuu tekstiin ensimmäisen kerran omistusliitteen ominaisuudessa (mekkoni) sivulla 6. Sivulla 11 lukee ensimmäisen kerran minä. Triviaan tarttuminen kertoo lukutavastani Neljännellä seinällä. Haluan kohdata tekstin välittömästi ja kirjoittaa siitä tuoreeltaan, ilman tietoa tulevasta tai jälkiviisauden suomia paon viivoja. Hienovarainen viittaus ilosanoman evankeliumiluonteeseen tulee heti sivulla 2, kun sivun vasemmassa reunassa lukee:

    Valmistelee päivän
    kuin esineen, huolellisesti
    muotoilee kestävän ja
    pystyvän esineen

ja sivun oikea laita jatkaa tästä:

    Syntyneenä aikaan
    osaksi erityistä tietoa

                                    seuratkaamme sitä

Ensimmäiset kymmenkunta sivua johdattavat teoksen maailmaan, sen tiloihin ja aikoihin. On ruohonkorsia, vilpoheränneitä sormia ja auton perävaloja. On kuin olisi vierailulla valtavassa museossa, jonka toisiaan loputtomasti seuraavissa saleissa ja kuriositeettikabineteissa voi tulla vastaan mitä tahansa. Mitä ovat kimeistö ja raikuma, tai avokyyhkyn sukulaiset kanervavalo ja pilvennuora? Lukijan on vain luotettava siihen, että ennen pitkää "kaikki" selviää. Se on runouteen luottamista.