16
Uusi sivu kääntyy: Se on säilö / jossa rukous lekuttelee kuin tulen yllä. Muutama sana, ja heti monta kysymystä. Mihin sana se viittaa? Onko säilö sama kuin holvi? Mikä tai kuka lekuttelee tulen yllä? Voiko se tai hän olla kukaan muu kuin Ikaros? (Toisaalta Ikaroksen siipien vahaa ei sulattanut niiden alapuolella palanut tuli, vaan yllä paahtanut aurinko.) Mutta miksi kuin? Niin, ja mikä tekee jonkun lausumasta rukouksesta haukankaltaisen linnun? Nämä kysymykset eivät tietenkään johda mihinkään, eivät yhdessä eivätkä varsinkaan erikseen. Yhteenkään yksityiskohtaan takertuminen ei ratkaise mitään tai toimi avaimena holviin tai sen sisältöihin. Siemenholvi muotona ja sisältönä on lähes täydellinen runouden metafora. On ehdottoman tärkeää, että sisällöt on säilötty ikuisuutta ajatellen, mutta säilöjää ei kiinnosta, käytetäänkö niitä koskaan mihinkään.
2 kommenttia:
Kiitos tästä lukupäiväkirjasta! Siemenholvin lukijana olen ollut aika paljon ymmällään, ja nämä sinun havaintosi ja mietteesi reipastuttavat mielen: kyllä me osaamme lukea, jos vain olemme tarmokkaat.
Kiitos itsellesi! Ymmälläni olen minäkin, mutta en anna sen haitata, vaan oletukseni on, että tämä hämmennys kuuluu asiaan. Miksi kirjoittaa runoutta, jos asian tai ajatuksen voi kirjoittaa "yksiselitteisesti". Tai toisinpäin: miksi kaiken pitäisi olla yksiselitteistä?
Lähetä kommentti