9

Aikojen alussa sivistin itseäni liikennemerkeillä,
kielellä joka olisi parempi pyyhkiä unohduksiin.

Tavoite on johtanut yksilajisten metsien monotoniaan.
Näin verestä tulee kiehtova semanttinen risteys.

Kumpi on parempi pitämään tulisia hiiliiä suussaan,
or burn, burn, burn, burn like yellow roman candles.

Lopulta kaikki on täynnä sisäisyyttä, merkitystä,
arvokas, vaan silti vain mitätön kaistale kaikkeutta.

8

Silloin korkealla yllämme naruja nostelee enkeli.
En minä. Ei se. Mutta ei myöskään ei-mitään.

Minäkin uskon, että tutustun itseeni vuodessa,
in this endless investgation she called 'bottom character'.

Troijaan meni pilvi, sanon. Se en ollut minä.
Luokseni laskeutuu Lyriel, harmaa kuin kyyhky.

Franz Kafkan ruumiskirstu on kummastakin päästä auki.
Ja Hygieialle sanotaan: "No niin, häivy siitä!"