Tavarat ja ideat

Teoksen nimi on Kaikki putoava, tekijän Mikko Räty. Teoksen osien väleissä on isoja otsakkeita, kuten Armo, Rihmasto, Painovoima ja Aine. Simone Weil käy mielessä, eikä ihme. Tai siis ihme, tavarat ja ideat, aine ja henkisyys samassa sopassa. En ryhdy etsimään sitaatteja tai suoria viitteitä. Ajattelen, että maailma koostuu monesta asiasta ja että sen osaset voivat ryhmittyä ja liittyä toisiinsa epämääräisesti, ristiriitaisesti, villisti, ketjumaisesti, fraktaalien tai rihmaston tavoin. Armoa ei voi selittää aineella, eikä ainetta armolla. Painovoima aloittaa tästä, kudotulta matolta, kompostien varjoisista kukinnoista. En ymmärrä mitään, paitsi kaunista kieltä: mesinuppiseitikki, joka hangessa niiaten purjehtii pitkää pimeäänsä. Oh, man!

Vuorovetoja 

Poesiavihko nimeltä Telineet.  Kaksi kirjoittajaa. Ei paratekstejä. Otsikko vihjaa tekniikkaan ja muotoon. Kantta koristavat tahrat. Mikään ei kieli työnjaosta. Entä jos se on: Sinun vuorosi. Kun sisällöstä ei sovita mitään, sanat seuraavat toisiaan haastavasti mutta täynnä lupausta. Avausvirke toimii esimerkkinä: Kuten fyysiset sakarat hakkaavat kasvot pisamiin. Väite on korrekti, mutta siinä se. Joka kohdasta avautuu loputtomasti mahdollisuuksia. Mikään ei ole ennustettavissa. Kun mikään ei ole ennustettavissa, vastuu siirtyy lukijalle. Kun teksti ei noudata ajatuksen rajoja, tulos on vapaa ja villi. Fragmentti on teline, jonka varassa [ ] ja siten tärkeämpi kuin [ ].