Vuorovetoja 

Poesiavihko nimeltä Telineet.  Kaksi kirjoittajaa. Ei paratekstejä. Otsikko vihjaa tekniikkaan ja muotoon. Kantta koristavat tahrat. Mikään ei kieli työnjaosta. Entä jos se on: Sinun vuorosi. Kun sisällöstä ei sovita mitään, sanat seuraavat toisiaan haastavasti mutta täynnä lupausta. Avausvirke toimii esimerkkinä: Kuten fyysiset sakarat hakkaavat kasvot pisamiin. Väite on korrekti, mutta siinä se. Joka kohdasta avautuu loputtomasti mahdollisuuksia. Mikään ei ole ennustettavissa. Kun mikään ei ole ennustettavissa, vastuu siirtyy lukijalle. Kun teksti ei noudata ajatuksen rajoja, tulos on vapaa ja villi. Fragmentti on teline, jonka varassa [ ] ja siten tärkeämpi kuin [ ].

Kahden peilin välissä

Elmeri Terhon kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Muistaks ku jotain mut sit ei mitään on niitä teoksia, joiden osittainen siteeraaminen tekee vääryyttä kokonaisuudelle. Siinähän se lukee, runoteoksen nimessä. Mikä pahinta, "väärin" valittu nosto luo "vääriä" mielikuvia ja saattaa etenkin lainaajansa helposti naurunalaiseksi. Poika parka on ihan pihalla eikä tajua mitään. Hakemalla selviää, että Terho on ammatiltaan graafinen suunnittelija ja nyttemmin myös opintojaan viimeistelevä kuvataiteilija. Ahaa, Terhon teos ilmestyi samana vuonna kuin Johannes Ekholmin esikoisromaani Rakkaus, niinku. Sattumaako? Molempien ilmaisua leimaa rajatulle yleisölle kohdistettu kielenkäyttö, jossa leipuri nuolee bubblefilojaan ja diddy nuolee de shoessejaan ja hän nuolee etnies skedekenkäänsä. Väärän ikäisenä en tajua mitään, mutta nautin toki lukemastani vaikka en varsinkaan ole :OJ. Minua neuvottiin tutustumaan teokseen, ja sain sen kirjastosta viime viikolla. Viikonloppuna vierailin sattumalta Kuvan keväässä ja bongasin opiskelijoiden joukosta Sofia Vuorenmaan ja Henrik Pathiranen ohella Elmeri Terhon graafis-käsitteelliset teokset. Jään odottelemaan lisää. Siihen asti mennään näillä:

hae alkumunan kuva.

se ei käsittääkseni esitä mitään.