Määrällisiä asioita

Yksittäisiä huomioita Juhana Vähäsen teoksesta Ballaadi Arska Kurmoksesta (Poesia 2025).

1. Teoksessa on yhteensä 394 sivua ja 365 numeroitua runoa.

2. Jokainen runo koostuu seitsemästä parisäkeestä eli yhteensä neljästätoista rivistä.

3. Säkeet eivät noudata säädettyä mittaa.

4. Yksi säe tai rivi voi muodostua yhdestä sanasta tai numeroin merkitystä luvusta tai numeraalista.

5. Kaikki luvut tekstissä on merkitty numeroin.

6. Säkeiden määrä (14) runossa ei viittaa tiettyyn klassiseen balladirakenteeseen.

7. Teoksessa ei käytetä balladiperinteeseen kuuluvia loppusointuja tai niiden kaavoja.

8. Teoksen nimessä sana 'balladi' on kirjoitettu epätavallisesti muodossa 'ballaadi'.

9. Lajityypin nimeäminen ei suoraan viittaa balladiperinteen laulullisuuteen.

10. Mikään ei myöskään viittaa latinan tanssia tarkoittavaan verbiin 'ballare'. 

11. Runojen määrä on sama kuin vuorokausien määrä vuodessa.

12. Määrä ei liene sattumaa, muttei myöskään ilmeisen tarkoituksellista.

13. Parisäkeiden määrä (7) vihjaa viikonpäiviin, mutta niinikään ilman selvää tarkoitusta.

14. Teos jakaantuu kahdeksaan numeroimattomaan osaan.

15. Ensimmäisessä ja toisessa osassa runoja on 43 kappaletta.

16. Kolmannessa osassa runoja on 42 ja neljännessä 47 kappaletta.   

17. Viidennessä ja kuudennessa osassa runoja on kummassakin 46 kappaletta.

18. Seitsemäs osasto koostuu niinikään 46 runosta.

19. Viimeisessä osastossa runoja on peräti 52 kappaletta. 

20. Runojen osastokohtaiset lukumäärät tuntuvat satunnaisilta.

21. Vain viimeisen osaston lukumäärä on sama kuin viikkojen määrä vuodessa.

22. Osastojen väleihin on asemoitu omalle lehdelleen kahdeksan pientä t-kirjainta.

23. Teoksessa ei ole alaotsikkoa.

24. Teos on omistettu Timpalle.

25. Teoksen kannen on suunnitellut Olli-Pekka Tennilä.

26. Teoksen ISBN-tunnus on 978-952-305-237-6.

27. Teos on painettu Riikassa, Latviassa, yrityksessä nimeltä ADverts.

28. Esilehdellä lukee teoksen ja tekijän nimi sekä kustantajan nimi ja kotipaikka.

29. Painotuotteen kannessa ja selkämyksessä luetellaan teoksen, tekijän ja kustantajan nimet.

30. Takakanteen on sijoitettu viivakoodi, mutta siinä ei lue mitään.

8

Miten Björlingistä lopulta tuli Björling? Onko yhtenäisen käsityksen muodostaminen edes mahdollista, varsinkaan henkilöstä ja taiteilijasta, jonka kuva itsestään oli jatkuvassa liikkeessä? Erityisesti suomenkieliset iloitsevat Hertzbergin monografiasta. Tuomas Anhavan monien mielestä ponnettomien suomennosten Kosmos valmiiksi kirjoitettu (1972) ja Mahdollisen valtakunta (1979) varassa olleet pääsivät puoli vuosisataisen odotuksen jälkeen viimein iloitsemaan, kun Pauliina Haasjoen ja Peter Mickwitzin Auringonvihreä (2015) ilmestyi. Omasta puolestani tartun lopuksi suureen pieneen yksityiskohtaan, piirteeseen, jota on totuttu pitämään Björlingin runokielelle tyypillisenä. Tärkeä vaikuttaja oli Henry Parland, joka auttoi Björlingiä tavanomaisesta syntaksista poikkeavan lauseen löytämisessä. Hertzberg:

Björlingin omaa keksintöä sen sijaan oli, että hän alkoi viljellä "ja"-sanaa sekä muita pikkusanoja, kuten "että" ja "se". yllättävissä kohdissa ja käyttää niitä uudella tavalla siten, että esimerkiksi "ja"-sanasta tulee disjunktio, Björlingin mukaan "välimerkki", tai sekä konjunktio että disjunktio. Tavallisimmaksi keinoksi tuli korvata kuin-sana ja-sanalla suuremman avoimuuden luomiseksi niin, että lauseet olivat keskenään rinnasteisia eivätkä hierarkkisia pää- ja sivulauseita. Rinnasteisuudella pyrittiin estämään rutiininomainen lukeminen. Venäläinen formalisti Viktor Šklovski kutsui sitä nimellä "ostranenie" eli outouttaminen, joka "kasvattaa havaitsemisen vaikeutta ja kestoa". Kun Björling kirjoittaa "Sade ja lankeaa" eikä "Sade lankeaa", kyse on eräänlaisesta viiveestä, odotetun asian, rytmin hienoisesta häiritsemisestä. Runous on "jarrutettua, vastahakoista kieltä". Björling ei siis pyrkinyt luomaan realistista tai impressionistista kuvaa vaan pikemminkin eräänlaista visiota: "Taiteen tehtävä", sanoo Šklovski, "on välittää kohteesta aistimus visiona eikä tunnistettuna." Tai kuten Björling sen muotoili: "Mitä runon nimi on? – nähdä naapuriseinän talo ensimmäistä kertaa."