Tekstin mahdollisuudet

Seuraava BFT:n yksittäinen rivi kaiuttaa Derridan kuuluisaa väitettä, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään",  Heidän muunnelmansa ja edelleen kehittelynsä ajatuksesta kuuluu:

Sillä jos kieli on, kuten sanotaan, kaikki mitä on, antaa muoto tuolle kielelle mahdollisuuden olla muutakin kuin kaikki mitä on.

Tämä on radikaali ehdotus. Derrida siis esitti, että todellisuuden kohtaamiseen ja sen pohtimiseen tarvitaan kieltä. Vihkolaiset sen sijaan visioivat. että keskittymällä kielen sisällön sijaan sen muotoon pääsemme kehityksessä eteenpäin. Uusien ajatusten löytämiseksi meidän on annettava kielelle uusia tilaisuuksia tuottamalla ja kokeilemalla uusia muotoja. Salatietoa kerta kaikkiaan!

Teksti on verkko

On tuskin sattumaa, että selaan Brian Dillonin kirjaa Essayism (2017) vain pari tuntia ennen kuin tartun vihdoin joku päivä sitten postin tuomaan uuteen Poesiavihkoon, jonka kirjoittajia ovat Kristian Blomberg,  Erkka Filander ja Olli-Pekka Tennilä. Vihkon nimi on Täten. Muodon okkultismi. Sekään on tuskin sattumaa, että Dillon kirjoittaa muutaman sivun myös fragmentista. Painavaan filosofiin viitaten esseisti ensinnäkin muistuttaa, että monet antiikin klassikot ovat säilyneet meille fragmentteina. Toisaalta, kuten olemme saaneet huomata, myös useat modernit teokset ovat fragmentaarisia jo syntyessään. Kaikki liittyy kaikkeen, eli kuten Dillon apulaisineen huomauttaa, sanojen teksti, tekstuuri ja tekstiili etymologia viittaa latinan sanaan textum, verkko. Siis se väline, johon tarttuu kaikenlaista. Vihkolaiset mainitsevat sanan "teksti" ensimmäisen kerran kolmannella sivulla, mutta sitä seuraa pian rivin mittainen sitaatti Virpi Vairiselta;

    runo kuin hämähäkki kuolisi | hitaasti paperin yli

Hämähäkinverkkoa ei mainita, mutta tuo melkein näkymätön passiivinen toimija saaliin ja saalistajan välissä on olemassa implisiittisesti. Voiko runon tekemisiä ja olemusta kuvata paremmin? Kuten kirjoittajat ykskantaan toteavat sen olevan::

    Ei-identifioitu tekstuaalinen objekti.