sunnuntai 22. marraskuuta 2026

4

Marraksen asetelma ja rakenne ansaitsevat tarkempaa purkamista. Teoksen viides sana "olen" paljastaa, että sillä on minäkertoja. Tähän on syynsä. Valpuri nimenomaan haluaa kertoa tarinansa, eikä ainoastaan meille lukijoille, vaan kuten niteen takakannestakin käy ilmi, veljelleen dominikaanimunkki Sigfridille (joka arvatenkin toimii joko Turun tai Viipurin dominikaaniluostarissa). 

Kertojanratkaisu on koko teoksen kannalta merkittävä päätös, ja siitä vastaa tekijä. Kaikkitietävän kertojan käyttö tekisi teoksesta pliisun: Tekijä täällä hei, kuunnelkaas, mitä olen keksinyt kertoa teille. Sen sijaan tekijä haluaa korostaa päähenkilönsä roolia ja kokemusta. Mutta täysien tehojen saavuttamiseksi ei riitä, että kertoja kohdistaa sanansa kuvitteellisille lukijoille. Jotta Valpurin kokemus ja tieto tulisi aidosti esille, hän tarvitsee kertomukselleen elävät korvat.

Tällä ratkaisulla saavutetaan paljon ja siihen liittyy monia asioita. Osa niistä näkyy tekstissä, osa kuuluu äänikirjassa. Kun Valpuri innostuu tai epäröi, se tulee monin tavoin ilmi, eikä vähiten äänikirjaa kuunnellessa. Välillä luenta hidastuu tai kiihtyy tai siihen tulee muita nimeämättömiä sävyjä, lempeyttä ja vaikeasti määriteltävää henkevyyttä. Sille päälle sattuessaan Valpuri puhkeaa laulamaan! Ei kai sitä muuten voisi ilmaista kuin audioversiossa. Merkittävä yksityiskohta on sekin, että äänikirjan lukija on tekijä itse. (Muistutan vielä, että äänikirja alkaa variksen raakunnalla.)

Kouluja käymättömän Valpurin ja hänen lukutaitoisen munkkiveljensä suhteen kuvaus on merkittävä, siitäkin huolimatta tai ehkä nimenomaan siksi, että Sigfridin osuus tarinassa on mykkä. Tekijä haluaa korostaa kertomisen riemua, ja Valpurin monologi tuo sen tehokkaimmin esiin. Ollaan monella tapaa isojen, toisiinsa lomittuvien asioiden rajapinnassa: keskiajan ja uuden ajan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän, kansanuskomusten ja kristinuskon, havainnon ja tiedon, yksityisen ja yleisen. Kiitos Valpurin!

lauantai 21. marraskuuta 2026

3

Santti ihmetyttää Valpuria monella tavalla. Kuka on tämä parrakas, pitkähiuksinen, eriskummallisesti mustiin pukeutunut mies, joka puhuu outoja. Kieli on arvatenkin yhteinen, mutta vieraan puheessa on paljon Valpurille outoja sanoja. Syy lienee murteellisissa ilmaisuissa, mahdollisesti myös äidinkielten eroissa. Heti alkuun mies esittää Valpurille kummallisen kysymyksen: Puhutteko te suomea? Valpurin reaktio on yllättävä: hän ei ensinnäkään ymmärrä, keitä muukalainen tarkoittaa käyttäessään monikollista pronomia "te". Toisaalta, mitä tarkoittaa "suomi"?

Alun tunnustelu kertoo monenlaisista eroista. Kun kaksi toisilleen ennestään tuntematonta ihmistä kohtaa, on ensin selvitettävä koko joukko kieltä, kulttuuria ja identiteettiä koskevia kysymyksiä. Kommunikaatio on mahdollista, vaikka kohtaaminen tapahtuu useiden rajojen ylitse. Toinen on arvatenkin luku- ja kirjoitustaidoton maalaisjuntti, toinen kouluja käynyt kaupunkilainen. Myöhemmin Valpuri arvuuttelee santin mahdollisia taustoja, mutta tieto ja ymmärrys on sen verran rajallista, että hän osaa luetella vain joitakin lähiseutujen kyliä ja paikannimiä. Esimerkiksi santin mainitseman Helsingin nimen hän on joskus kuullut, mutta ei osaa sijoittaa sitä mihinkään. Jossain vaiheessa mainitaan myös "linna", mutta epäselväksi jää, tarkoitetaanko sillä Turkua, Viipuria vai jotain muuta hallintokaupunkia (tai virkavaltaa yleensä).

Asetelmaa voidaan kuvailla myös lukijan suhteella teokseen. Tässä tapauksessa on selvää, että kertojan eli Valpurin äidinkieli on sama kuin lukijan, mutta hänen puheensa vilisee myös sanoja ja ilmaisuja, joiden merkitys selviää vain kontekstin perusteella. Tiedän, että uuhi on lammas, otra sama kuin ohra ja lekkeri juomien säilytykseen tarkoitettu puuastia. Oletan, että santti viittaa pyhään, mutta varmistan sen verkosta. Samaa juurta lienee taltrikki, mutta varma en saata olla. Niin ikään arvailun varaan jää, mitä täsmälleen tarkoittaa, kun joku on kietoutunut hallappaan liinaan. Jotkut sanat vain ilmaistaan murteellisesti, kuten kopra (koura) tai haahmu (hahmo).