Harmaata ja ruskeaa

Päivänvalossa teksti tulee paremmin esiin kuin yksinäisen yössä. En tajua, miksi en heti huomannut, että teoksen leipäteksti on painettu mustan sijaan harmaalla ja paikoin vielä sitäkin harmaammalla. Kaiken esittämiseen voi käyttää muitakin tehoja kuin täyttä voluumia. Kirjainten ja sanojen lisäksi käytössä ovat numerot ja muut laskennalliset keinot, puhtaan graafisia unohtamatta. Pyhän Franciscuksen mukaan nimetyn tilan jälkeen on pahvilaatikon vuoro. Tämä voi kuulostaa yllättävältä, paitsi että myös teoksen kansi on pahvilaatikon ruskea. Kolmentoista sivun matkan on puhetta käsistä ja laatikoista. Laatikko rajaa jotain sisälleen ja ulkopuolelleen. Käsi kirjoittaa ja on ainetta pitelevä käsi, mutta korttipelin tapauksessa myös käden sisältö, jonka arvon kortteihin painetut merkit määrittävät. Ollaan syvällä runoudessa mainitsematta sanaa runous.

 Paljon vähästä

Armo on hyvä alku. Arki ja luonto ja henkistynyt filosofia muodostavat elämänpiirin, jossa lämmitetään päiväsaunaa, uidaan, fileoidaan haukea ja pohditaan alkulukujen logiikkaa ja anteeksiantoa. Näen valoisan kesäpäivän ja tunnen onnea pienistä asioista, jotka ovat valtavia: tiedämme hyvin paljon hyvin vähästä. Toinen ihminen on läsnä melkein huomaamatta mutta kokonaisena. Tunnistan näkyvän ja näkymättömän energiakentän, jossa runous syntyy ensin kirjoittamatta ja sitten kirjoittamalla.