Paljon vähästä

Armo on hyvä alku. Arki ja luonto ja henkistynyt filosofia muodostavat elämänpiirin, jossa lämmitetään päiväsaunaa, uidaan, fileoidaan haukea ja pohditaan alkulukujen logiikkaa ja anteeksiantoa. Näen valoisan kesäpäivän ja tunnen onnea pienistä asioista, jotka ovat valtavia: tiedämme hyvin paljon hyvin vähästä. Toinen ihminen on läsnä melkein huomaamatta mutta kokonaisena. Tunnistan näkyvän ja näkymättömän energiakentän, jossa runous syntyy ensin kirjoittamatta ja sitten kirjoittamalla.

Lukematta paras

Silmäilen kirjaa myöhään illalla unta odotellessa. Ikänäkö vaivaa, valo ei riitä ja lasit pitäisi puhdistaa. Teksti on pientä ja harmaata. Olisiko tässä teos, josta voisi kirjoittaa lukematta sitä? Sitäpaitsi olenhan jo kuullut ison osan siitä tekijän ääneen lausumana. Kannessa nimi on ladottu kokonaan versaalilla, mutta olen nähnyt sen kirjoitettuna myös pienaakkosin. Takakanteen nimi on aseteltu takaperin ja peilikuvana. Kirjastoluokaksi on kuin onkin merkitty 82.2. Lisäksi siinä lukee:

    linja oli silloin auki ja satoi vettä, oli 
    California ja Kaliforniassa satoi vettä

Kielikoulusta näkyy siis merkkejä. Nimi kaiken kattaa kaiken ja on erisnimenä niin erityinen, ettei sitä voi taivuttaa eikä sen erityisyyttä tarvitse korostaa isolla alkukirjaimella. Kolofoni ilmaisee, että kansi, taitto ja virheet ovat tekijän. Ennen unen tuloa ehdin laskea, että melkein kaikki ensimmäisen osan substantiivit päättyvät omistusliitteeseen -ni, eikä siinä esiinny juuri muita laatusanoja kuin liitettä kaiuttava pieni. Ahkerassa käytössä on myös adverbi jo. All in all, mahtailevan otsikon ja niukan ilmaisun kesken vallitsee kiinnostava riita.