maanantai 2. syyskuuta 2024

3

Teoksen ensimmäisen osaston nimi on Takauma, eli hetkellinen paluu menneeseen kerronnan lineaarisessa jatkumossa. Pitäisikö uskoa? Teorian kannalta kyse voisi olla ei niinkään tapahtumien kuin jonkin aiemman poetiikan esittelemisestä. Tähän maisemaan kuuluvat niin syyslehtien värit, viileämpi tuulenvire, hiekan rahina, hyttysten ääni kuin haittaohjelman virke. Mikä näitä taannoisia asioita yhdistää, paitsi loputon havaintojen tekeminen ja niiden muotoileminen runollisiksi ilmaisuiksi ja kuviksi? Toisaalta runous ei ole vain havaintojen sanoittamista tai olevan esittämistä. Jossain vaiheessa kieli tai runous itse puuttuu peliin. Aina niiden paikantaminen ei ole itsestään selvää:

    Kuljen pitkin huoneita ja seiniä.
    Pahimpia ovat ratkaisut.

Ei kommentteja: