4

Runoilijat jos ketkään tietävät, että yksin kirjoittaminen on mahdotonta, ja silti kyseessä on myös itsenäinen kaunokirjallinen teos. Tuotantotapoja on monta, ja tässä niiden kuvauksista yksi:

    – Sitten mä aloin katsoa sitä elokuvaa lyhyinä pätkinä ja kirjoittaa sen päälle, mitä näin tai olin näkevinäni.

Havainto on erikoisasemassa, mutta onko havainto oikea tai väärä, on epäolennaista. Pääasia, että havainto saa affektit liikkeelle. Teoksessa on useita kontekstia luovia oheismateriaaleja, mutta sen ytimen muodostavat tiiviit runomuotoiset sarjat, joita on kaikkiaan seitsemän. Alaviitteissä ja jälkisanoissa kuvataan, mistä materiaalista ja miten runot on koottu. Tapahtuu harvinainen ihme: tässä tapauksessa ihmeen tunne ei latistu, vaikka taikurit paljastavat temppunsa. Ele päinvastoin rohkaisee lukijaa kokeilemaan itsekin samankaltaisten keinojen käyttämistä. Yhdestä sivusta otettu kuva puhukoon puolestaan:

Kollaasi, päällekirjoitus, pastissi, löytöruno, muunnelma. Keinoja riittää. Seuraa valtaisa vapautumisen tunne. Mikään ei rajaa luovuuttani. Lukeminen ja kirjoittaminen sekoittuvat. Tulos on hyvä yhdistelmä lukijuutta ja tekijyyttä. Tekijyys on jaettua, ja lopulta epäolennaista. Tekijä on runous itse.