4

Seuraavan osaston otsake on Toiminto, eli taustoittamisesta siirrytään käytäntöön. Osaston tekstit on kirjoitettu dialogin muotoon, mutta niin ettei repliikeissä ole johtolauseita, joista kävisi ilmi kuka puhuu, kenen kanssa, miten, miksi tai milloin. Esitetään vain ne repliikit. Esimerkiksi seuraava katkelma:

    – Puut ovat hienoja.
    – Kyllä, varsinkin oksat.
    – Oksat tekevät puun. Aivan ensimmäiseksi puu kasvattaa oksat.
    – Sitten puu on kuin arkkitehti yllään monimutkaiset vaatteet.

Dialogi jatkuu, ja yhtäkkiä tulee puhe hyönteisten tuottamasta "kirjoituksesta":

    – Epäsäännöllisen säännöllisinä kuin hyönteisten liike.
    – Kuin hyönteisten polut. Toukan käsiala rungolla.

En voi olla ajattelematta aseemista kirjoitusta ja siihen liitettyä kirjoituksen eleen jättämää jälkeä varsinaisen merkityssisällön sijaan. Aihetta käsitellään myös pari sivua myöhemmin, kun tulee puhe ihmisen elinympäristön lopullista tuhoa edistävistä haluista ja tarpeista:

    – Kuinka tässä, tämän kaiken keskellä, voisi enää luottaa niihin merkityksiin, jotka eivät ole ihmisen luomia?

Saman tien tekstiin alkaa ilmestyä toisenlaisia sisältöjä. Asian sijaan pääosan saa rakastavaisten puhe ja heidän toisille käsittämättömät hullutuksensa. Sellaista ei esiinny koskaan liikaa runoudessa.