6

Huomaan, että jotain jäi vielä sanomatta eilisestä aiheesta eli Duras-muunnelmiin sisältyvistä postikorttiteksteistä. Miten tämänkin ilmaisisi niin, että kuvio tulee selväksi? Yritetään.

1. Hélène Bamberger ottaa valokuvia, joita yhdistää Marguerite Duras.

2. Kuvista kootaan ja julkaistaan 30 postikortin sarja.

3. Runoilija näkee valokuvat ja/tai postikortit ja vaikuttuu niistä.

4. Runoilija matkustaa valokuvissa kuvattuihin paikkoihin tarkistamaan, ovatko ne yhtä kirjoituksen kanssa.

5. Runoilija ja hänen kollegansa kirjoittavat kuvista sarjan ekfrasiksia, joissa kuvaillaan kuvien sisältöä.

6. Kuvailut liitetään osaksi tekstien kollaasia, joka julkaistaan Poesiavihkona.

Luettelon kolme ensimmäistä kohtaa ovat suhteellisen yksiselitteisiä. Sanomatta jää ainoastaan oletus siitä, että runoilija ja hänen myöhemmin mainittu kollegansa ovat myös lukeneet Durasia, mukaan lukien tekstejä joissa viitataan korteissa kuvattuihin ihmisiin, tiloihin ja paikkoihin. Tämä oletus tekee ymmärrettäväksi kohdan 4. Missään ei kuitenkaan sanota suoraan, olivatko kuvat yhtä kirjoituksen kanssa. Kuvio mutkistuu kohdassa 5. Herää kysymys, pitävätkö runoilijan kirjoittamat kuvaukset yhtä valokuvien kanssa. Paljonko se kello siinä kuvassa on? Voiko sormus rukoilla? Onko paperilla näkyvä teksti kynällä tehtyä kirjoitusta, vai näyttääkö se vain siltä? Onko kyseessä originaali vai reproduktio? Tämä voi olla saivartelua, mutta kohta 6 johtaa myös seuraaviin:

7. Kriitikko lukee vihkosta ja ryhtyy kirjoittamaan siitä.

8. Seuraa kuvauksia ja tulkintoja lukemisesta.

9. Kriitikon kuvailut ja tulkinnat sekoittuvat tekjöiden kuvailuihin ja tulkintoihin. 

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Ajatus siitä, että todellisuus, kuva ja teksti vastaisivat yksiselitteisesti ja aukottomasti toisiaan, on ymmärrettävä mutta mahdoton. Näillä kolmella tasolla on yhteys toisiinsa, mutta kuvan ja tekstin vajavaisuus ei tarkoita väärässä olemista. Maailma ei valmistu kirjoittamalla, ja silti "todellisuutta" ei edes olisi ilman kuvaustamme siitä. Kello on, sormus rukoilee, kynä tekee, koska me sanomme niin. Niin on, jos siltä näyttää.