9

Lukemisesta on näköjään vaikea päästää irti. Aina jää vielä joku asia vaivaamaan mieltä. Tekijöiden käymässä dialogissa on kohta, jossa kiinnitetään huomio Durasin henkilöihin ja heidän nimiinsä. Miksi hänellä on samat hahmot kaikissa kirjoissa ja leffoissa? Puhujan mukaan kirjailija on itse sanonut pitävänsä nimiä tärkeinä, että se maistelee niitä pitkään tai että ne nimet jotenkin ilmestyy sille. Nimet ovat toisaalta täsmällisiä ja yleistajuisia, toisaalta niihin sisältyy jotain kätkettyä ja salaista. Pariisi tai New York ei ole pelkkä paikannimi. Nimessä on aina eksoteerinen eli kaikille näytetty ja esoteerinen eli salassa pidetty puolensa. Ja kun ihminen saa nimen, kaikki mitä hänestä kerrotaan, kiinnittyy osaksi tuota nimeä. Nimen avulla voi kertoa kokonaisen tarinan. Palataanpa hetkeksi kielen keksimisen aikoihin. Jossain vaiheessa joku älysi, että esimerkiksi henkilöihin tai paikkoihin viittaaminen oli helpompaa, kun niille annettiin yleisnimen sijaan yksilöllinen nimi. Sittemmin kielifilosofia kiinnostui asiasta ja ryhtyi kiistelemään siitä, onko erisnimi aina vain yhteen ja samaan olioon viittaava rigidi designaattori vai liittyykö siihen myös deskriptiivisiä piirteitä. Duras on helppo lukea niiden joukkoon, joiden mielestä nimi kuvaa kantajaansa.