Huomio teoksesta, jonka lukemiseen olen käyttänyt kuukausia: joka kerta kun avaan niteen ja jatkan lukemista, tuntuu kuin astuisin sisään tilaan, jonka täyttää jännittävältä kuulostava mutta kaoottinen puheensorina. Puhujien määrä jää auki. Ilmassa on jotain, mutta se mitä sanotaan tai mistä on puhe, ei selviä. Kaikki on koko ajan liikkeessä, eikä mikään ole pysyvää. Se mitä sanottiin edellisellä sivulla tai kymmenen sivua sitten, on saattanut yön tai viikon kuluessa päivittyä uudeksi. Runojen numerointi ja säkeiden vakiomäärä on pelkkää lumetta. Ballaadi? Arska? Kurmoksesta?
