Vuorovetoja 

Poesiavihko nimeltä Telineet.  Kaksi kirjoittajaa. Ei paratekstejä. Otsikko vihjaa tekniikkaan ja muotoon. Kantta koristavat tahrat. Mikään ei kieli työnjaosta. Entä jos se on: Sinun vuorosi. Kun sisällöstä ei sovita mitään, sanat seuraavat toisiaan haastavasti mutta täynnä lupausta. Avausvirke toimii esimerkkinä: Kuten fyysiset sakarat hakkaavat kasvot pisamiin. Väite on korrekti, mutta siinä se. Joka kohdasta avautuu loputtomasti mahdollisuuksia. Mikään ei ole ennustettavissa. Kun mikään ei ole ennustettavissa, vastuu siirtyy lukijalle. Kun teksti ei noudata ajatuksen rajoja, tulos on vapaa ja villi. Fragmentti on teline, jonka varassa [ ] ja siten tärkeämpi kuin [ ].

Kahden peilin välissä

Elmeri Terhon kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Muistaks ku jotain mut sit ei mitään on niitä teoksia, joiden osittainen siteeraaminen tekee vääryyttä kokonaisuudelle. Siinähän se lukee, runoteoksen nimessä. Mikä pahinta, "väärin" valittu nosto luo "vääriä" mielikuvia ja saattaa etenkin lainaajansa helposti naurunalaiseksi. Poika parka on ihan pihalla eikä tajua mitään. Hakemalla selviää, että Terho on ammatiltaan graafinen suunnittelija ja nyttemmin myös opintojaan viimeistelevä kuvataiteilija. Ahaa, Terhon teos ilmestyi samana vuonna kuin Johannes Ekholmin esikoisromaani Rakkaus, niinku. Sattumaako? Molempien ilmaisua leimaa rajatulle yleisölle kohdistettu kielenkäyttö, jossa leipuri nuolee bubblefilojaan ja diddy nuolee de shoessejaan ja hän nuolee etnies skedekenkäänsä. Väärän ikäisenä en tajua mitään, mutta nautin toki lukemastani vaikka en varsinkaan ole :OJ. Minua neuvottiin tutustumaan teokseen, ja sain sen kirjastosta viime viikolla. Viikonloppuna vierailin sattumalta Kuvan keväässä ja bongasin opiskelijoiden joukosta Sofia Vuorenmaan ja Henrik Pathiranen ohella Elmeri Terhon graafis-käsitteelliset teokset. Jään odottelemaan lisää. Siihen asti mennään näillä:

hae alkumunan kuva.

se ei käsittääkseni esitä mitään.

Teos tilana

Huomio teoksesta, jonka lukemiseen olen käyttänyt kuukausia: joka kerta kun avaan niteen ja jatkan lukemista, tuntuu kuin astuisin sisään tilaan, jonka täyttää jännittävältä kuulostava mutta kaoottinen puheensorina. Puhujien määrä jää auki. Ilmassa on jotain, mutta se mitä sanotaan tai mistä on puhe, ei selviä. Kaikki on koko ajan liikkeessä, eikä mikään ole pysyvää. Se mitä sanottiin edellisellä sivulla tai kymmenen sivua sitten, on saattanut yön tai viikon kuluessa päivittyä uudeksi. Runojen numerointi ja säkeiden vakiomäärä on pelkkää lumetta. Ballaadi? Arska? Kurmoksesta?

Asialuettelo

Yksittäisiä huomioita Juhana Vähäsen teoksesta Ballaadi Arska Kurmoksesta (Poesia 2025).

1. Teoksessa on yhteensä 394 sivua ja 365 numeroitua runoa.

2. Jokainen runo koostuu seitsemästä parisäkeestä eli yhteensä neljästätoista rivistä.

3. Säkeet eivät noudata säädettyä mittaa.

4. Yksi säe tai rivi voi muodostua yhdestä sanasta tai numeroin merkitystä luvusta tai numeraalista.

5. Kaikki luvut tekstissä on merkitty numeroin.

6. Säkeiden määrä (14) runossa ei viittaa tiettyyn klassiseen balladirakenteeseen.

7. Teoksessa ei käytetä balladiperinteeseen kuuluvia loppusointuja tai niiden kaavoja.

8. Teoksen nimessä sana 'balladi' on kirjoitettu epätavallisesti muodossa 'ballaadi'.

9. Lajityypin nimeäminen ei suoraan viittaa balladiperinteen laulullisuuteen.

10. Mikään ei myöskään viittaa latinan tanssia tarkoittavaan verbiin 'ballare'. 

11. Runojen määrä on sama kuin vuorokausien määrä vuodessa.

12. Määrä ei liene sattumaa, muttei myöskään ilmeisen tarkoituksellista.

13. Parisäkeiden määrä (7) vihjaa viikonpäiviin, mutta niinikään ilman selvää tarkoitusta.

14. Teos jakaantuu kahdeksaan numeroimattomaan osaan.

15. Ensimmäisessä ja toisessa osassa runoja on 43 kappaletta.

16. Kolmannessa osassa runoja on 42 ja neljännessä 47 kappaletta.   

17. Viidennessä ja kuudennessa osassa runoja on kummassakin 46 kappaletta.

18. Seitsemäs osasto koostuu niinikään 46 runosta.

19. Viimeisessä osastossa runoja on peräti 52 kappaletta. 

20. Runojen osastokohtaiset lukumäärät tuntuvat satunnaisilta.

21. Vain viimeisen osaston lukumäärä on sama kuin viikkojen määrä vuodessa.

22. Osastojen väleihin on asemoitu omalle lehdelleen kahdeksan pientä t-kirjainta.

23. Teoksessa ei ole alaotsikkoa.

24. Teos on omistettu Timpalle.

25. Teoksen kannen on suunnitellut Olli-Pekka Tennilä.

26. Teoksen ISBN-tunnus on 978-952-305-237-6.

27. Teos on painettu Riikassa, Latviassa, yrityksessä nimeltä ADverts.

28. Esilehdellä lukee teoksen ja tekijän nimi sekä kustantajan nimi ja kotipaikka.

29. Painotuotteen kannessa ja selkämyksessä luetellaan teoksen, tekijän ja kustantajan nimet.

30. Takakanteen on sijoitettu viivakoodi, mutta siinä ei lue mitään.