Lukeminen ja kirjoitus

Tein kymmenkunta hankintaa Turun ja Helsingin kirjamessuilta lokakuussa 2026. Ryhdyin lukemaan teoksia limittäin ja lomittain ja päätin kokeilla, millaisen kokeellisen, runomuotoisen kollaasikritiikin kokemuksesta saisi aikaiseksi. 

1

Lukeminen ja kirjoitus ovat lopulta sama asia:
valtion, kielen, minuuden ja jumalien rakentamista.

Saa nähdä mitä siihen sanoo kolhiintunut huuliharppu,
joka vaivalloisena odottaa yksinäistä sydäntä.

Joko tuntuu sekavalta? En minä. Ei se.
Jokin asia jota en edes tunnista asiaksi.

Sana, kuvajainen, psykedeeli, simulakrumi.
Älä kerro enempää tähän, ethän?

Paluu vinyyliin

Katoavaisuuden erityispiirteisiin kuuluu, että se julkaistaan 150 kappaleen rajattuna painoksena. (Suomen rajallisia markkinoita ajatellen kappalemäärä on varsin toiveikas.)  Jokainen teoskappale on myös uniikki. Tämä yksilöllisyys kuvataan takaliepeessä seuraavasti: "Tämän kirjan sisäkansiin on käytetty MAAILMANTAIDE-tietokirjan (Tammi 1967) osien Varhaiskristillinen taide sekä Keskiajan taide sisuksia." (Virkkeen suora siteeraaminen oli helpompaa kuin sen referoiminen.) Käytetystä metodista johtuen jokaisen niteen kannen sisäpuoli on erilainen ja myös ulkopuolessa on pieniä, tuskin havaittavia eroavaisuuksia. Tämä yksilöllisyys on sekä triviaa että merkityksellistä. Kirjapainon keinon monistetut analogiset teoskappaleet eivät tarkkaan ottaen ole toistensa täydellisiä kopioita, vaan paperin laadusta ja painojäljestä johtuen eroja on loputtomasti. Katoavaisuus korostaa tätä piirrettä erityisellä tavallaan. Se mitä luemme ja katselemme ei ole koskaan täysin sama. Digitaalisuus hämmensi hetken asetelmaa, mutta Bokehin toiminta kertoo, että ehkä paluu "vinyyliaikaan" on käsillä (pun intended).