10

Runojen siteeraaminen on ongelmallista. Mitä tulee ennen ja mitä jälkeen? Riittääkö, että siteeraa sanat ja merkit vai pitääkö selostaa myös typograafiset ratkaisut tai tekstin konkretia silloinkin kun mitään erityistä kuvailtavaa ei ole? Ja kun siteeraan, lainaanko toisen tekstiä vai omaa tulkintaani siitä? Otan esimerkiksi seuraavan katkelman:

    yön ja päivän rajalla kajehtiva peili,
    kun kalvo helähtää,
    paljastuu että runoilijan suu
    on haava, josta valuu mustetta ruohikolle,
    syaanin väristä välkehtivää mettä, surullisia päiviä
    maahan poljettuja vanhoja kelloja,
                jotka eivät lyö enää

Puretaanpa. Mitä tarkoittaa "kajehtiva"? Kuvaako se visuaalista vai auditiivista aistimusta? Vai molempia? Sama kysymys nousee, kun kalvo "helähtää". Tai kun sanotaan, että "runoilijan suu on haava", olemmeko siirtyneet psykologisten traumojen alueelle? Ja varsinkin, jos tuosta haavasta "valuu mustetta"? Entä mitä on syaanin värinen välkehtivä mesi? Onko kirjoittajalle sattunut typo taikka lapsus? Ja jos kellojen polkeminen vihjaa jalkoihin, edellyttääkö niiden lyöminen käsiä? 

Yhtä kaikki kirjoituksessa ilmenee heti tasoja ja repeämiä, kun sitä alkaa penkoa ilmeistä syvemmältä. Ei siis ihme, että edempänä runossa puhutaan "kielestä" ja "sanoista" ja niiden asettamista rajoista ja mahdollisuuksista.