3

Sivu sivulta tekstit näyttävät keskenään erilaisilta. Tuon tuosta runo ottaa proosan muodon, ja etenkin silloin lukijan asema korostuu. Kun melkein mitä tahansa saattaa seurata melkein mitä tahansa, merkityksenanto siirtyy lähettäjältä vastaanottajalle. Ylittää nummet ja kuutiomaisuutensa. Ylistää elämää, vaikkei se ymmärrä siitä mitään. Luominen on hallinnasta luopumista. Seuraavassa se kuuluisa "runon puhuja" kysyy: mitä voisivat säkeeni tietää?

Toisaalta on puhe yksilön surusta ja tuskasta, jonka syynä on kuluttamisesta aiheutuva yletön kuona, todiste lajimme hulluudesta. Ihminen, joka pilaa ruokansa, ruusunsa ja vielä syntymättömien tulevaisuuden. Kehityksen suunta pitää kääntää, tunnustettava että valtateiden sijaan on koittamassa jälleen polkujen aika.