16

Paha sanoa, onko hyvä vai huono asia, että lukiessa alkaa tarkentaa yksityiskohtiin tai yksittäisiin sanoihin. Menettääkö silloin jotain "kokonaista"? Sellaiset sanat kuin rakkolevä ja merivuokko eivät tuota ongelmia, mutta mitä tarkoittaa kolmen sanan muodostelma talvimaa käänteisessä talismaanissa tai kokonaisen rivin mittainen virke olen nähnyt mustaturpaiset ennushevoset? Kaikki mainitut esimerkit on poimittu samalta sivulta, yhdestä ja samasta runosta. Tuntuu kuin kirjoittaja aavistaisi hämmennyksemme, sillä muutamaa riviä alempaa löytyvät valmiiksi kursivoidut sanat:

    muistipako     muistipalo     muistipaasto

                    muistiala     muistipala

                            muistiaukko

Onko välttämätöntä, että yritämme muodostaa itsellemme tarkan mielikuvan kustakin yhdeksästä uudissanasta? Onko se se, mihin kirjoittaja pyrkii? Ja ovatko kaikki sanat lopulta edellisten kaltaisia? Näennäisen ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä, mutta lähemmässä tarkastelussa outoja ja vieraita? Sitä ne ovat viimeistään joutuessaan toisten sanojen lähelle, kaltaistensa ihmeelliseen vaikutuspiiriin.