tiistai 26. maaliskuuta 2024

2

Ensimmäisen osaston nimi "maailmanlabyrintit" antaa viitteitä tulevasta. Toisaalta sitäkin painokkaampi on teoksen ensimmäinen virke:

    Syyskuun yhdennentoista ilta-aurinko piirtää pitkäkoipisen lukinvarjon hiekkatielle.

Voiko tuon pitkäkoipisempaa lukinvarjoa edes keksiä, riippumatta siitä mistä vuodesta puhumme? Varjo tai sen merkitys muuttuu joka tapauksessa toiseksi, jos päivämäärää vaihdetaan tai puhutaan "vain" syyskuun ilta-auringosta. Niin tai näin, osaston päätös summaa aloittamansa:


käärme syö häntäänsä

keinot kiertävät kehää        käki kukkuu siten että

kohtalo hämärtyy


Kokemus kertoo, että voin ymmärtää runoteoksen jokaisen sanan, mutta se ei takaa, että olisin ymmärtänyt mitään teoksen kokonaisuudesta. Kokemukseen perustuen runouden ensimmäisiä suuria opetuksia on tämän puutteen hyväksyminen. Ymmärrys ei ole runouden ensisijainen päämäärä, vaan avautuminen maailmalle ja sen mahdollisuuden hyväksymiselle, etten ymmärrä lukemaani koskaan tai vasta pitkän ajan kuluttua.

Ei kommentteja: