2

Epigrammien jälkeen seuraa avausruno, ennen ensimmäistä osastoa. Teksti menee pienellä alkukirjaimella suoraan asiaan: on metsiä, ja metsien kaltaisia. Siinäkin lueteltuna asteikko, jonka sisällä runoilija työskentelee. Samoin kokemukseen perustuva tieto siitä, että aina joku eksyy, löytää oven ja astuu tuntemattomaan.

Osaston avaus esittää toisenlaisen asteikon, ensin maasta tähtiin ja sitten tästä hetkestä sadantuhannen vuoden taakse. Välittäjänä sieni, joka nykytiedon valossa ei ole kasvi muttei oikein eläinkään. Ihminen sen sijaan tavaa itseään. Runoilija varsinkin on opaakki pikkuaurinko, hauras pilkku, samalla maailmaa ja tekstin kaltaista.