3

Itseensä viittaavat figuurit

    vieri vieressä

totuudesta puhumisen leikki

    lämpimäksi käpertyneenä

runsain lainausmerkein varustettuna

    armottoman vuoren huipulla

negatiivinen tieto

    juuri nyt olet hetken

mimesiksen vastakohta

    kuin et enää koskaan ole

taiteen olettaminen epätodeksi

    kädet lapasissa

tekstuaalinen leikki

    neuleen nurjalla puolella

murjottu ja voimaton vaihtoehto

    pientä nukkaa

esinneellistää sanat

    pölyn suurempaa olomuotoa

jahtaa omaa häntäänsä

    muodottomuutta

sivumerkityksiä ilman päämerkitystä

    olet visusti itsesi sisällä

itseensä viittaava kirjoitus

    aina sisemmällä ja sisemmällä

2

Säkenöivä, sykkivä voima

    kenkien olematon paino

valaisee ympäröivät varjot

    hypit juurakoita, mantraa

lampun figuuri ylistää

    sydämen lyöntitiheyttä

piiloon jääneitä totuuksia

    yökaudet yöpulssia

halujen pyörre

    väliinjäävien millisekuntien kuolemanhiljaisuus

verbaalisen ikonin aura

    sen käänteisvaikutus

todenkaltainen

    elinajanodote

ei totta

    ankarissa olosuhteissa

miten selittää tämä ero?

    pienet kasvit

tukahdutetut ja poissuljetut merkitykset

    tiiviit ryhmittymät

poissaolot ja halkeamat

    mikroilmastot

väistelyt ja siirtymät

    vaatteidesi sisällä

Rita Felski: Kirjallisuuden hyödyllisyys (Vastapaino)

Hanna Syrjämäki: tuu (Humahdus)

1

Kaltaisuus, varjo, illuusio

    koskaan ei tule tylsää

huijaus, häpeämätön epätotuus

    on niin paljon kaikkea

vanavedessään kohtalokkaita seurauksia

    kysymysten olemassaolo

ojanpohjan saasta, taivaan valo

    viittaa vastausten olemassaoloon

röntgensäteen kielikuva

    askelten monotonia

harhaanjohtavat pinnat

    sukua etäiselle maisemalle

tavoittelee kaikkea

    muutos

päätyy esittämään ei-mitään

    on niin hidas, ettei sitä melkein huomaa

15

Pian käy ilmi

    tänään on ihana ilma

nyt kuunpaiste on ainoa valo

    ja linnut laulavat kuin ne laulaisivat minulle

lempeyden ja rakkauden hengessä

    kun olen yksin puhun niille takaisin

niiden omilla ehdoilla

    tämä on viimeinen ikkuna

sanakuplien saattue

    kesällä ranta on kaunein

asiayhteys tyystin toinen

    käyn metsän toiselle puolen

voimakkaissa tunteissa

    iltaisin muistelen äitiäni

unen todellisuudessa

    muuten itken

sepitettyjä maailmoja

    kun on liian kylmä linnut kutsutaan kotiin

katselemisen avulla

    ihmiset saapuvat kaukaakin

kadottamaan itsensä menneeseen

    näen heitä jo tässä

vokaalien aistillisuuden

    ja kävelen niin kauan kuin polkua on

vaihtoehtoisia muotoja

    eivät nämä ole kenkäni

sivuhyppäyksiä & keskeytyksiä

    kesällä minä kuljen paljain jaloin

14

Koukerot paperilla

    eivät nämä ole vaatteeni

hahmoja tyhjyydestä

    mutta tänään

kuohuva kaaos

    ei ole liian lämmin eikä liian kylmä

erilaisissa valepuvuissaan

    pieni tyttö mekossaan odotti ja itki

kieli itsessään näyttää katoavan

    on juossut kotiin

kuvitellussa maailmassa

    en ole koskaan hukkunut

sanojen ääneasuun

    kuljen yksin

nautinnon tiellä

    mistä tulenkin pääsen rantaan

    

13

Suu auki

    aina pitää olla jossakin

tempautua

    aina pysähtyä, aina katsoa

tuntemattomiin maailmoihin

    jos haluaa ymmärtää

taikuuden avulla

    pitää        pitää

enemmän unta kuin valvetta

    aina katsoa omien jalkojen juureen

valtameren pohjasta

    joku on aina ikkunassa

ja näkee maailman ensi kerran

    kuka se siellä?

lymyää sydämessä

    kummallista

piinallisen todellisena

    kaikki on nurkan takana

12

Mitä tehdä ja kuinka elää

    tässä!

tulvillaan ihmettä ja yllätystä

    jos mietin montaa asiaa

olemassaolon nykyhetkessä

    hukkuvat

vimman ja intohimon puuskat

    ja täällä on monta taloa

minä, solmukohta

    ja ne kaikki

vilistävät koodit

    erillään

ennalta nähdyt seuraukset

    elämä on kummallista

syntinen väristys

    on tämä elämä

11

Kaikenkattava tunne

    lopulta

päätyminen toiseen maailmaan

    sade alkaa

kokemus lumoutumisesta

    mennään metsän reunaan

salaperäisyydestä riisuminen

  nyt on ihana ilma

aika hidastuu, pysähtyy

    en osaa enää puhuakaan    

ikuinen nykyhetki

    linnut laulavat

jos lumoutuu, sokeutuu

    ei kannata miettiä

elämän tai kuoleman tarkoitukselle

    niin tai näin

10

Viipyillä tekstuureissa

    syömässä ja juomassa

kutoa verkkoja

  tänään

leikellä lauseita

  sataa tai olla satamatta

antautua toiselle

    aina samat ihmiset

taipua 'toisen' edessä

    ihan     hiljaa     ihan

Väkeviä tunteita

    sateesta ei voi sanoa mitään varmaa

puhdasta mielihyvää

    ennen kuin se alkaa

sepitteiden vaaroja

    ihmisiä näkymättömissä

tunteiden pyörteitä

    metsän piilossa

lämpöä ja unelmia

    odottamassa aurinkoa

9

Läpinäkyvä itselleen tai toisille

    muistan aina kuinka itkimme

minuuden tahmeus

    oli hän siellä tai täällä

merkitsijöiden kimppu

    on hän aina

oma peilikuva

    minä pysähdyn tässä

kokija itse

    ja katson kuinka kaunista kaikki on

oudoista kulmista

    puut ovat

sokea piste

    täynnä lapsia

toiston ja tuttuuden taakka

    suuri verho taivaanrannassa

 8

Minuuden häilyvyys

    metsän reunassa

sanaharkat

   puiden alla

toteemit

    et ehkä näe

keitä ja mitä olemme

    kun hän kuoli

tahmea minuutemme

    puun edessä tai puun takana

laajentaa ja pidentää havaintoa

    et ehkä näe

toisiin maailmoihin

    maan alla

lukemisen aikana

    kivellä istuu vanha ihminen

 7

Kovetettu pinta, petollinen kuori

    montako kertaa olen kulkenut tässä metsässä?

jokaiseen tilanteeseen valmistettu naamio

    missähän me olemme?

aiheutuvat repeämät

    metsä on siirtynyt lähemmäksi

vieraus, toiseus

    pelko on hävinnyt  

samuus paha, erilaisuus hyvä

    niin kuin moni muukin asia

taajaan pakattu joukko muistoja

    maa tuoksuu hyvältä

katseen alla kieli hajoaa

    eikä tällä ole ihmeitä

 6

Sekoittaa kirja henkilöön

    monta kertaa yksin

tekstit eivät ajattele, tunne tai toimi

    missähän me olemme

asioiden seassa lojuvia asioita

    tässä!

mutkikkaita vyyhtejä

    enää ei tarvitse katsella

Kirja tunnistaa minut

    kaikki puut

hän on me

    kivet

 5

Halu tunnistaa, tulla henkilöksi

    olen ihminen

epäily, varmuus

    tunnen kaikki metsän eläimet

Toinen ei ole minuuden raja vaan ehto

    olen täällä toinen

menneet sanat

    kävelen heitä vastaan

puheiden murenat

    kaikki metsän ihmiset

kieleen juurtuneet olennot

     mihin he kuuluvat

käyttävät meitä

    aivan hiljaa

 4

Teksti peilinä

    kun polut jo ovat

toisen salaperäisyys ja kielen toiseus

    lähde pidemmälle

Hei, sinä siellä!

    pysähdyn aina tässä

Kuvitteelliset nyörit

    talo, jossa ei asu kukaan

läpinäkyvyyden silkka mahdottomuus

    olen jo ollut siellä

kreetalainen valehtelija

    äitiäni on ikävä

keitä olemme?

    auttaisiko jos itkisin?

 3

Tietää uudestaan

    kaksin metsässä

tulee uudestaan näkyväksi

    ei tule ajateltua mitään pahaa

omasta sisäisestä syvyydestä suodattuu toisten ajatuksia

    ei tarvitse pelätä

näkölaite lukijalle

    ja tulee ihana uni

 2

Näen jotakin, mitä aiemmin en nähnyt

    voi, kuinka kaunis taivas!

He alkavat nähdä itsensä  

pikemminkin tuijottamalla ulos kuin sisään

    saan kävellä vapaasti

tulkitsemalla sivulle painettuja merkkejä

    heitä on lisää metsän sisässä

 Rita Felski: Kirjallisuuden hyödyllisyys

Toni Lahtinen ja Lotta Nevanperä: Puut ovat täynnä lapsia

1

Mitä tarkoittaa, kun löytää itsensä kirjasta?

    ovatko nämä kenkäni?

    ovatko vaatteeni nurin?

Sivun käännettyäni joudun tapahtumien tähtitarhan pauloihin

    lähden metsän reunasta polkuja pois

    saavun rannalle, palaan kotiin

Havahdun esitietoon jostakin tietystä sanayhdistelmästä

    jokainen päivä sama

    mutta metsä on eri