9

Läpinäkyvä itselleen tai toisille

    muistan aina kuinka itkimme

minuuden tahmeus

    oli hän siellä tai täällä

merkitsijöiden kimppu

    on hän aina

oma peilikuva

    minä pysähdyn tässä

kokija itse

    ja katson kuinka kaunista kaikki on

oudoista kulmista

    puut ovat

sokea piste

    täynnä lapsia

toiston ja tuttuuden taakka

    suuri verho taivaanrannassa