Teksti on verkko

On tuskin sattumaa, että selaan Brian Dillonin kirjaa Essayism (2017) vain pari tuntia ennen kuin tartun vihdoin joku päivä sitten postin tuomaan uuteen Poesiavihkoon, jonka kirjoittajia ovat Kristian Blomberg,  Erkka Filander ja Olli-Pekka Tennilä. Vihkon nimi on Täten. Muodon okkultismi. Sekään on tuskin sattumaa, että Dillon kirjoittaa muutaman sivun myös fragmentista. Painavaan filosofiin viitaten esseisti ensinnäkin muistuttaa, että monet antiikin klassikot ovat säilyneet meille fragmentteina. Toisaalta, kuten olemme saaneet huomata, myös useat modernit teokset ovat fragmentaarisia jo syntyessään. Kaikki liittyy kaikkeen, eli kuten Dillon apulaisineen huomauttaa, sanojen teksti, tekstuuri ja tekstiili etymologia viittaa latinan sanaan textum, verkko. Siis se väline, johon tarttuu kaikenlaista. Vihkolaiset mainitsevat sanan "teksti" ensimmäisen kerran kolmannella sivulla, mutta sitä seuraa pian rivin mittainen sitaatti Virpi Vairiselta;

    runo kuin hämähäkki kuolisi | hitaasti paperin yli

Hämähäkinverkkoa ei mainita, mutta tuo melkein näkymätön passiivinen toimija saaliin ja saalistajan välissä on olemassa implisiittisesti. Voiko runon tekemisiä ja olemusta kuvata paremmin? Kuten kirjoittajat ykskantaan toteavat sen olevan::

    Ei-identifioitu tekstuaalinen objekti.