tiistai 1. lokakuuta 2024

10

Teoksen alaotsikko Passio mainitaan ensimmäisen kerran sivulla 40, kun ollaan jo melkein puolivälissä. Sanalla riittää merkityksiä. Se tarkoittaa monenlaista voimakasta intohimoa, mutta viittaa myös Jeesuksen viimeisiin vaiheisiin eli kärsimysnäytelmään. Voimakas, selittämätön tunne voi olla ekstaattinen, mutta se voi aiheuttaa myös monenlaista tuskaa ja murhetta. Nämä tuntemukset ovat sekä fyysisiä että mentaalisia. Tässä tapauksessa passio ja sen kuvaamat voimakkaat tunteet liittyvät otsikossa viitattuun katoamiseen. Osasto II alkaa:

Mikä kaikki voi kadota. Mietin sitä. Katoamista. Että mikä kaikki voi kadota. Mutta ei niin että se olisi lopullista tai tuhon seurausta tai lopettamista tai loppua, kaiken loppua, vaan että katoaisi. Kaikki katoaisi. Ja sitten vaan jotain. Jotain vaan. Vaikka ei sekään ole kovin tarkkaa. Eikä kovin tarkkaa nyt tarvitsekaan olla, mitenkään.

Tästä pohdinnasta lähdetään. Siis että kaikki katoaa, ja sitten vaan jotain. Loppupäätelmä on runoilijalle sanoisinko melkoisen tavaton ja poikkeava: Jotain vaan. Vaikka ei sekään ole kovin tarkkaa. Eikä kovin tarkkaa nyt tarvitsekaan olla, mitenkään. Miten sanat edes pystyisivät kuvaamaan kaiken katoamista? Sen kuvitteleminen jää lukijan tehtäväksi.

Ei kommentteja: