13

Kolmannessa ja viimeisessä osastossa palataan sukupuoli-identiteettiin. Osaston nimi on Katoaminen III, ja alaotsikossa lukee sukupuoli, selitykset. Kuinka ollakaan osasto alkaa: 

Yksi päivä kirjoitin, että sukupuoli katoaa: "Sukupuoli katoaa". Tai mä oon ajatellut sitä. Että sukupuoli katoaa. Että mitä jos sukupuoli katoaisi. Sukupuoli katoaisi. Sukupuoli katosi.

Lukijan ajatus siirtyy tekstin esitystilanteeseen. Edellä siteeratulla ja sitä ennen referoiduilla katkelmilla ei ole mieltä tai sisältöä ilman tekstiä lausuvaa tai ääneen lukevaa tai esittävää henkilöä, tekijää. Ulkopuolisen eli lukijan tai kuulijan on melkein mahdoton ymmärtää, miltä toisen sukupuoli-identiteetti tai sen katoaminen tuntuu pelkän tekstin tai sanojen perusteella, mutta kokemus arvatenkin muuttuu toiseksi, kun ihminen seisoo edessäsi ja sanoo yhtäkkiä:

Mun sukupuoli-identiteettiä tutkitaan pian sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla. Mä olen viime päivinä miettinyt että mitä jos ei ois mitään tutkimista, syvästi, syvimpiä rakenteita myöten, ei mitään tutkimista, ei tutkijoita, ei laitoksia, ei syitä, syvästi, vain tätä, aukeita, kadonneita alueita, aiheita, kohtia, asioita, kadonneita rakennelmia ja sanoja ja sanontoja, rakennelmia, sanoja, muistuneita, jälleen mieleen muistuneita, vihdoin ja viimein, mitä nyt tuntuu, we get to make ourselves, we get to make our families.

Vähän myöhemmin sanotaan näin: 

Joku kysyy: mistä tämä kertoo. En tiedä, vastaan, eikä sekään tunnu kovin tarkalta.

 Vielä vähän myöhemmin todetaan seuraavaa: 

Henkilö puhuu ja puhuu ulkomuistista näitä tekstejä: Paljon tekstejä, paljon puhetta. Kuin sanoisi kaiken. 

Aiemmat epäilykseni muuttuvat varmuudeksi. Kaikesta päättäen kirjan tekstiä ei ole kirjoitettu sanasta sanaan tällaiseksi. Sen sijaan kirjassa julkaistu teksti on esitystilanteessa ulkomuistista luetun tekstin transkriptio. Se selittää lukemattomat pienin variaatioin lausutut toistot ja puhekieliset ilmaisut. Teksti päättyy:

Katselen vähän kauemmas, vielä vähän kauemmas, vielä vähän kauemmas.

Sen jälkeen seuraa teoksen kohokohta, päältä musta ja sisältä sumuista maisemaa muistuttava kahden aukeaman levyiseksi avautuva "taitos" (jolle en keksi parempaakaan nimeä), joka sijaitsee täsmälleen kaksikielisen (suom. ja engl.) niteen keskellä. Tässä kaikki, mitä minulla on sanottavaa Katoamisesta.