4

DuPlessisista muistuttaa myös varovainen mutta merkitsevä typografinen vaihtelu. Kuten edellä on saatu nähdä, yhtäkkiä leipäteksti kasvaa kokoa tai tekstiä korostetaan toisin keinoin. Askartelun lomassa saatetaan esittää myös seuraavaa:

                tähtiä ja kukkia tippuu
                juhla(e)nk(e)lin päähän

                (e is silent)

Suomen murteista en tiedä, mutta silent e suomen kielessä kuulostaa ennenkuulumattomalta. Lausuipa "juhla(e)nk(e)lin" miten tahansa, siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. Englannin kielessä hiljaisen e:n merkitsemisellä on useita tehtäviä, mutta yhdelläkään niistä ei ole käyttöä suomessa. Savelan ratkaisu nostaa sen sijaan esiin suomen kielelle tyypillisen äng-äänteen, joka esimerkkitapauksessa sijoittuu kuinka ollakaan kahden e:n väliin. Kirjoitamme "nk", mutta lausuessamme sen me sijoitamme sekaan vaivihkaa suomelle tyypillisen äng-äänteen: eng-keli. Minun tulkinnassani Savela nostaa tällä tavoin esiin asian, joka on yhteistä sekä äng-äänteelle (ŋ) että enkeleille: puhumme yhtä aikaa aistein havaittavista ja toismaailmallisista asioista. Kirjoituksen ja todellisuuden yhteys ei ole yksiselitteinen. Silent e tai ŋ-äänne selittävät puhutun kielen käytäntöjä, mutta ne eivät "tarkoita" mitään. Kuinka ollakaan, ŋ-äänteen pohdiskelu tuo mieleeni omituisen sanan Kristian Blombergin teoksesta "Kaikessa hiljaisuudessa": yhtäkkiä kesken kaiken sivulle ilmestyy sana "kangngastus". Olen pohdiskellut sanaa viisi vuotta sitten blogissani Runousvuosi.