Maria Savela: Kasvu (ntamo, 2023)

1

Harvoin löytää edestään runoteoksen, jossa on yli kolme ja puolisataa sivua. En korosta tällaista määrällistä seikkaa aivan vähäisestä syystä. Luku on niin suuri, että sillä on oltava myös sisällöllistä merkitystä. Lukema on toisaalta pieni, jos sitä vertaa vaikkapa ruotsalaisen Jonas Jönssonin teoksiin, joista laajin käsittää raamattupaperille painettuna 2272 sivua. Toinen vertailukohde voisi olla amerikkalainen Rachel Blau DuPlessis ja hänen moniosainen teossarjansa Drafts. Vaikka runoutta pidetään tiiviin ilmaisun taiteena, missä sanotaan, ettei tiiviyttä voisi olla ylenmäärin? Metodiini kuuluu, että kirjoitan "kritiikkiäni" sitä mukaa kuin lukeminen etenee, ilman jälkiviisauden mahdollisuutta. Tämä mahdollistaa väärintulkinnat ja muut harha-askeleet, mutta myös tilaisuuden heittäytyä tuntemattomaan. Alkuun sijoitetun sisällysluettelon perusteella teoksessa on seitsemän osastoa, joiden laajuudet vaihtelevat parinkymmenen ja lähes sadan sivun välillä. Ensimmäinen osasto on nimeltään "Johtava enkeli". Sen ensimmäisillä riveillä mainitaan tunnettu kirjailija N, joka "vaihtoi eläintieteen opinnot kirjallisuuden opintoihin" ja "murhasi perhosia tutkivalla otteella" vuosikymmenten ajan. (Kyseessä on arvatenkin Vladimir Nabokov, joka tunnetaan perhosharrastuksestaan.) Ensimmäisen sivun loppu perustelee tällaisen ratkaisun. Kyse ei ole kirjallisen esikuvan paljastamisesta, vaan poetiikan ilmaisemisesta:

    Katson
    kuvatodistetta B

    siinä kirjailija N
    sulkee perhosen kirjekuoreen

                        Hänestä ei voisi kertoa
                        kuvaa tarkemmin.

Vähätteleekö runoilija kirjoituksen keinovalikoimaa kuvalliseen ilmaisuun verrattuna? Vai onko kyse jostain muusta? Eikö Savela toisaalta osoita päinvastaista saadessaan meidät kuvittelemaan mielessämme Nabokovia sulkemassa perhosta kirjekuoreen? (Googlen haku löytää mainitun kuvan, mutta pidän silti Savelan tekstiä tehokkaampana.) Kiinnitän huomiota myös tekijän vaivihkaiseen typografiseen ratkaisuun. Edellä siteeratun katkelman kolmas rivi on ladottu leipätekstiä hieman suuremmalla fontilla. Vaikka tällä ykstyiskohdalla ei ole huomattavaa merkitystä, se kuitenkin vihjaa heti ensimmäiselle sivulle sijoitettuna, että luvassa täytyy olla myös muita visuaalis-konkreettisia poikkeamia.