5

Edellisen osaston loppu johtaa jälleen seuraavaan, nyt sen nimi on "Pöllön yötuuli". Teosta voisi siteerata mistä kohtaa tahansa. Taas mennään:

    Punamuurahaiset ylittävät horisontin
    olen alkanut kuulla taas
    tämä on tuomen ja varjon duetto

Mitä tämä on? Scifiä, keskeislyriikkaa, kielirunoutta? Pidän siitä, että tulen koko ajan yllätetyksi. Tunnistan yksittäiset sanat ja fraasit, mutta niiden yhdistelmät ovat raikkaasti uusia. Koskaan ei tee mieli sanoa vastaan.

    Hänellä oli myrskyn ryhti ja hänen
    rauhansa maistui paahdetulta pähkinältä

Sitä paitsi, mihin me tuulesta pääsisimme? Se on meitä kaiken aikaa ympäröivän ilman vähintään potentti tila, läsnä koko ajan ja ei läsnä. Yksi muoto ottaa toisen ja kolmannen. Danten pantteri ja jalopeura puuttuvat, mutta susi menee täydestä:

    Kuu ryömii lepikosta
    tuuli asettuu lähelle kuin susi
    myötätunnon polttamalla niityllä

[Dantesta tulee mieleen Leino ja Leinosta veli Manninen, joka runossaan taivutteli: "Näyttämätöntä haavan / ei susi susea syö!" Hmm. Ja jotkut edelleen sanovat, että ymmärtävät vain perinteistä runoa ja sen kieltä koettelevia omituisuuksia, eivät tätä nykyistä.]